Onnea puolivuotiaalle!

Puolivuotiaat eivät enää olekaan mitään pikkuvauvoja tai ainakaan tämä nimenomainen puolivuotias ei ole. Pituuttakin jo 68,8cm ja painoa yli 8 kiloa, ei se ihme että lentokoneen leikkiminen ottaa jo hieman äidillä ja isillä voimille. Tämä puolivuotias on jo todella näppärä kääntymään ja kierimään ja osaa jo vähän ryömiäkin, jopa eteenpäin. Tämän sain taas äitinä todeta tänään kun lapsukainen humpsahti äidin ja isin sängyltä alas nopeammin kuin äiti ehti edes kissaa sanoa :(. Noh, onni onnettomuudessa, näyttää siltä että selvisimme vain säikähdyksellä ja pienellä jäljellä ohimossa. Näitä sattuu mutta ei saisi sattua, on kai ihan normaalia tuntea huono äiti oloa tuollaisen jälkeen. Siinä lasta lohduttaessä käväisi mielessä että ikävä kyllä tämä ei taida olla viimeinen kerta kun teen näin vaan niitä kolhuja on varmasti paljon vielä tulossa ennen kuin lapsuus on ohi.

Tänään huomasin sellaisenkin asian että olen alkanut syöttää lasta syöttötuolissa (isähän on tehnyt näin jo kuukauden), aiemmin syötin sitterissä, mutta nyt istutan lapsen keittiönpöydän ääreen enkä edes tietoisesti ole päättänyt tehdä niin vaan jossain vaiheessa vaan siirryttiin sinne ja hyvin sujuu. Neuvolastahan antoivat luvan istumiseen jo reilu kuukausi sitten, mutta itse pidin pientä silloin vielä liian pienenä :D. Meidän Eili kun on alusta asti ollut tuollainen jämäkkä ja tomera tyttö että jos saisi tasapainonsa kuntoon niin kävelisi jo ;). Istuminen muualla (paitsi syöttötuolissa jossa saa ruokaa) on ihan out, nyt pitää saada seisoa ja kävellä koko ajan eli äiti ja isi vaan apujoukoiksi ja menoksi! Edes neuvolalääkäri ei alkuviikosta meinannut saada tyttöä istumaan vaan neiti ponkaisi jaloilleen ihan väkisin :D.

Enää en ole pystynyt pitämään listaakaan mitä kaikkea meillä on maisteltu tai siis syöty, neiti kun syö ihan kokonaisia aterioita jo. Alkuun listasin tarkkaan kaikki uudet maut, mutta nyt niitä on jo niin paljon etten kykene pitämään listaa ja kaikki mitä suuhun tungetaan on nam nam. Mitään ei pieni ole vielä hyljeksinyt tai sylkenyt pois, eikä niitä neuvolatädin paljon puhumia naamanvääntelyitäkään meillä esiintynyt, jo ensimmäinen ruokailukerta meni kuin vanhasta tottumuksesta :D.

Mitäs muuta tämä puolivuotias sitten osaa... No ainakin kiskoa kissaa turkista ja purra hännästä. Jälkimmäinen tapahtui eilen kun en hetkeen ollut tarpeeksi tarkkana. Voi kissa parka! Rääkäisi hieman mutta ei tehnyt elettäkään että olisi huitaissut tassulla, asteli vaan ylväästi pois nuolemaan haavojaan kun pääsi vapaaksi! Olen kyllä kiitollinen kissamme hyvistä hermoista ja ymmärtäväisyydestä "pentuamme" kohtaan!

Paljon Onnea rakas puolivuotiaamme!