Lapsella on vaan yksi pää...

...mutta monta hattua. Ja mitä tekee äiti? Neuloo vielä yhden lisää:

 Viime talvena meillä oli ihana Tintun pupuhattu ja arvatenkin se on nykyisin aivan liian pieni. Katselin jo josko huutiksesta löytyisi sille seuraaja, mutta sitten löysinkin lankavarastostani (ihan totta, minulla on sellainen ja sen sisältö on niin suuri että on arvoitus itsellenikin) kerän Novitan jo edesmennyttä Foxi-lankaa ja näin siinä pupun. Tuumasta toimeen, neuloa voi ihan hyvin samaan aikaan kun lapsi leikkii, kunhan välillä muistaa tarkistaa missä mukula viilettää (minä en muistanut ja taas oli huvennut kissanraksukuppi ja levitelty äidin kynävarasto lattialle). Lopputulos on juuri niin lutuinen kuin kuvittelinkin ja taas säästettiin rahaa ;). Siinä vaiheessa kun lakki oli korvia vaille valmis mietiskelin että tästä voisi tulla myös nalle tai vaikka kissa, mutta pysyin sitten kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa, luulen näet että kovin montaa vuotta en saa pukea tytärtäni pupuhattuun, jossain vaiheessa sellainen alkaa varmaan olla nolo tai jotain muuta mitä äiti ei vaan tajuu ;D.

 Muuten meille ei kuulu sen ihmeempiä. Ilmassa on pikkuinen syysryytymys (kiitos Kirsille mahtavasta sanasta) ja äidin pää haaveilee jo vajaan kuukauden päästä koittavasta minilomasta ja sen suunnittelussa saa aikaa kulumaan ihan kivasti vaikkei mennä sen kauemmas kuin päiväksi Tukholmaan ystävän kanssa. Ensimmäinen kerta ikinä kun olen erossa pikkuisestani, pääseeköhän äidillä itku jo satamassa ja kieltäydyn nousemasta laivaan (etenkin jos sää näyttää myrkyiseltä)?

Nyt pikkuipana nukkuu päiväuniaan lutuisasti unilampaansa kanssa ja äiti saa hetken ihan itselleen.