maanantai 20. elokuuta 2012

Sänkytarina

Olipa kerran tyttö, sellainen pieni, muutamaa kuukautta alle 2-vuotias. Hän kävi sänkyostoksilla isän ja äidin kanssa ja oli kovin innoissaan kun uusi sänky kannettiin kotiin torstaina ja koottiin perjantaina, kokoamisessa hänestä olikin kovasti apua ;). Olohuoneessa kelpasi naureskellen testata uutta sänkyä ja kiivetä sinne ja pois (sinne ja pois toistetaan noin tuhat kertaa). Pettymys oli kova kun piti vielä yksi yö nukkua vanhassa pinnasängyssä.
 Lauantaina se sitten vihdoin tapahtui - isä purki vauvasängyn pois ja oli aika käydä unille ison tytön sänkyyn. Muutaman kerran tyttö testasi sängystä pois kiipeämisominaisuutta ihan vain varmistaakseen että sellainen todellakin on olemassa. Lopulta uni kuitenkin voitti ja jatkui katkotta aamuun asti. Äiti ei käynyt kertaakaan yöllä varmistamassa ettei lapsi ole pudonnut sängystä (eikä oman kertomansa mukaan käynyt isäkään).
Sen pituinen se sänkytarina.

Mutta menikös tämä nyt vähän liiankin helposti?
Ja kuka varasti vauvani?
Kyselee ihmettelevä äiti keski-Suomesta.

10 kommenttia:

  1. No justiinsa! Meillä kyllä riittää kainaloisia pikkupoikia... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieskin epäili että kyllähän se sieltä viereen kömpii kun nyt kerran on mahdollisuus mutta kaksi yötä on jo menty näin eikä merkkiäkään viereen kömpimisestä. Harvinaisen itsenäinen mukula?

      Poista
  2. Törkeetä! Meilläkin riittää kainaloisia kolmin kappalein! Hah, no mutta oikeasti olen iloinen puolestasi! Hurraa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tää kompensoi sitä että mulla on mun pään kanssa niin vaikeaa ;D. Tai sitten vaan pojat on eri juttu? Tää meidän pikkutyyppihän on nukkunut vauvasta asti omassa sängyssä että sikäli ei asiassa ole mitään uutta mutta että tuolleen noin vaan sille voi vaihtaa sängyn.

      Poista
    2. No se vaikuttaa varmasti paljon, että E-T on nukkunut aina omassa sängyssään. Meillä nuo ovat taas nukkuneet alusta saakka vieressä... On tuo tyttö suloinen näky omassa pikku sängyssään <3
      Äh, toivottavasti migreeni helpottaa!!!

      Poista
  3. Meillä milli yritettiin siirtää monta kertaa pois pinnasängystä lopputuloksena oli se että huusi kun hyeena että sänky on rikki ja se pitää tulla korjaamaan. Aika samoihin aikoihin just siinä 2v kieppeillä ilmoitti itse, että tahtoo isojen sängyn! Millin stokkesta sitten kiskaistiin taas laita pois ja ihmetys oli suuri kun todella meni nukkumaan sinne eikä kertaakaan kavunnut pois! Niin ja siitä asti on nukkunut nätisti omassa sängyssään ilman laitaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Meilläkin taisi osua ihan oikeaan saumaan tämä! Voi olla että muutama kuukausi myöhemmin olis taas ollut vaikeampaa. Ja tokihan tyttö itse valitsi just tän sängyn ja näyttää olevan mieluinen :).

      Poista
    2. Mä tosiaan yritin pari kertaa ensin, mutta surkein tuloksia. Joten päätin että mennään sitten lapsen ehdoilla, kun en jaksanut vääntä asiasta ja mun puolesta olis saanut nukkua pinnasängyssä vaikka loppu elämänsä ;) Tuntui vaan jotenkin hassulta kun meidän neiti nukkui 2vee asti pinniksessa kun kaverin lapset siirtyi normi sänkyyn jo 1veenä... toisaalta meillä siirtyminen meni kivuttomasti siellä oli sama ruljanssi pitkälti kun mitä meillä oli kun yritin väkisin laittaa nukkumaan isojen sänkyyn. Kärsivällisyyttähän se olis vaan vaatinut, mutta mä en ole se kärsivällisin ihminen ja neiti noh... Sillä on äitinsä tahto ja isänsä päättäväisyys kertaa sata! Aika huono yhdistelmä...

      Poista
  4. Sehän meni sujuvasti =)
    Meillä ei ihan noin mallikkaasti mennyt homma. Ekaks ei millään suostunut mennä koko sänkyyn, ja keskellä yötä sai jonkun kohtauksen ja juoksi puoliunissaan sängystä eteisen lattialle, ja jatkoi uniaan siinä. Harvoin se vieläkään nukahtaa sänyynsä, yleensä lattialle.

    VastaaPoista
  5. Koskettava tarina: niin ne vauvat vaan mysteerisesti katoaa <3

    Mutta siis hienosti kävi tuo siirtymä, meillä oltiin myös aivan innoissaan eikä pinnistä olla kaivattu:)

    VastaaPoista