lauantai 29. lokakuuta 2011

Yksi!

Vuosi sitten saimme lahjaksi ihmeen.
 Tänään tuo lapsi täyttää yksi ja on aika pienimuotoisen juhlinnan.
Vuodessa ehtii kasvaa paljon. 

Meillä oli niin helppo vauvavuosi että milloin tahansa voisin elää sen uudestaan. En tiedä onko kyse kiitollisesta asenteesta, osallistuvasta isästä, hyvin nukkuvasta vauvasta vai mistä, mutta minusta kaikki on ollut vain ihanaa (jopa ne niskakakat ja itkevän vauvan hyssyttely). 

Ensi viikolla maanantaina on neuvola ja sitten tämä äiti karkaa omalle lomalle, ensimmäinen parin yön ero lapsesta. Veikkaan että lapsi ja isi selviävät oikein hyvin mutta äiti nyyhkii ikäväänsä jossakin välillä Tampere-Helsinki-Tukholma :D. Odotan reissua kuin lapsi joulua, mukavaa olla välillä vain minä ei me.


tiistai 25. lokakuuta 2011

töiTÄ

On sellainen olo että haluaisi sanoa jotain muttei ole mitään sanottavaa.
Syksy tekee minusta hiljaisen, joka vuosi samaan aikaan ja samoista syistä. 
Menneisyyden taakka on välillä raskas.
 Tänä vuonna onneksi kannan mukanani myös iloisia muistoja vuoden takaa.
Lauantaina juhlitaan 1-vuotissynttäreitä.
Tämän kuvissa esiintyvän ahkeran mumman lähetyskauppa-apulaisen ihka ensimmäistä syntymäpäivän vuosipäivää aiotaan juhlia pienellä mutta sitäkin laadukkaammalla porukalla. 
Lapsi on muuten oppinut uuden sanan, jos kysyy "mitä sinä teet" saa takuuvarmasti vastauksen "töiTÄ". Näitä töitä meillä sitten riittääkin aamusta iltaan - onneksi ei illasta aamuun.

Muoks. Tulikos nyt kirjoitettua että lapsi on ahkera vai että mumma? No, taitavat olla molemmat :D.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Uudistunut Karpaloshop avattu, toppaa alennuksella

Eli jos vielä on talveksi toppavaatepuutetta niin tervemenoa nopsaan ostoksille. Itsekin menisin, jos olisi tarvetta, rukkasille ehkä olisi, mutta yritän elää säästeliäästi kun alkaa Tukholmanmatka lähestyä.

Niin ja tämä ei ole maksettu mainos - tai sikäli on että minähän ostin taannoin meille Molo kidsin toppahaalarin juuri tuolta, täydellä hinnalla. Mutta ei harmita, sillä haalari on täydellinen ja oli eilen jo hyytävässä viimassa rattaissa istuvalla päällä ja hyvin nukutti (yleensä ei). Enkä silloin halunnut ottaa riskiä että oikea koko oikeasta väristä olisi loppu, niin kuin nyt onkin, koska minä ostin sen viimeisen kappaleen :D. Mutta jos en olisi ostanut niin joku muu olisi voinut ehtiä ensin ;).

Muoks ja hupsista linkki unohtui www.karpaloshop.fi

Muoks ja hupsista osa 2, tämän siitä saa kun on aamu-unisen, melkein 1-vuotiaan äiti, ehdin shoppailla meille haalarin väriset toppahanskat. Haalaripostaus täällä.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Iltavilli ufopyjamassa

Meillä on aina ollut lapsi joka ei tykkää mennä nukkumaan mutta tykkää kyllä nukkumisesta sitten kun nukahtaa. Tunnelma on iltaisin (tai päiväuniaikaan) lähes poikkeuksetta pomppivan riehakas. Unilammas saa kyytiä (se siitä rauhallisesta lampaiden laskemisesta, eikä yhdessä lampaassa paljon olisikaan laskettavaa).
Ei auta vaikka lapsen ahtaisi täyteen ruokaa, väsyttäisi ulkoilulla ja leikeillä ja järjestäisi loppuun vielä kylpyhetken ja iltasadun sylittelyllä. Lapsi nukahtaa vasta kun on riehunut tarpeeksi kauan (omasta mielestään), toisinaan tämä tarkoittaa puolta tuntia mutta jopa kolmen tunnin riehumisia on nähty. Olen siis luovuttanut pakkomakuuttamisesta (lue: lapsi palautetaan makuuasentoon noin 120 kertaa) ja todennut että nukahtaa kun nukahtaa, onneksi meillä ei ole aamuisin yleensä mitään pakkomenoja. Tärkeämpää kai on unen määrä ei se mihin kellon aikaan se alkaa?

 Ja kun lapsi nukkuu hyvin sitten kun nukkuu eikä kaipaa iltaisin seuraa sängyn viereen kyttäämään niin kai meillä asiat kuitenkin on paremmin kuin monissa pikkulapsiperheissä.
Iltavillin ufopyjama on KappAhlista, tytön itsensä valitsema (en uskonut että tämäkin alkaa jo nyt). Eilinkäinen tarttui kiinni tuohon pyjamaan kun olimme kulkemassa siitä ohi ihan toiselle osastolle ja nauroi ääneen. Eikä edes ollut mikään pieni hekotus vaan ihan kunnon hörönaurut ja perään varmuuden vuoksi vielä suoraa riemusta kiljumista ja pyjaman silittelyä. Vain täysin paatuneet vanhemmat olisivat jättäneet moisen reaktion aikaan saaneen vaatteen ostamatta, vieläpä kun tämä nimenomainen pyjama sattui olemaan lapselle suht oikeaa kokoa (86/92 ei mitenkään reilu). Ja kuten kuvista huomata saattaa pyjama nauratti vielä eilen illallakin kun se kiskottiin päälle ensimmäistä kertaa.

torstai 6. lokakuuta 2011

Elloksen outlet - voi jee.

Jouduin äsken laittamaan tilaukseen nämä:
Meillähän on ensi kevääseen olemassa se violetti Feodora ja olen kyttäillyt josko jostain saisi alella housut sen kanssa pidettäviksi. Mutta olen ollut liian hidas, oikeaa kokoa en ole onnistunut löytämään tarpeeksi hyvällä alennuksella. Kunnes sitten nyt huomasin että Elloksen outletissa on sunnuntaihin 16.10 asti tarjous: 40% alennusta tilauksesi kalleimmasta tuotteesta (koskee myös merkkituotteita! Koskee tuotteita joissa merkintä Outlet-löytö). Sieltä löytyi vielä nämä violettina koossa 86cm ja mitään miettimättä näpyttelin tilauksen. Kun alehinnasta saa vielä alennusta niin mitäpä siinä jahkaamaan ;). Toivottavasti vaan koko osuu nappiin ja napero sopii tuohon 86 senttiseen ensi vuonna vaikka onkin päättänyt kasvattaa pitkät jalat. No, nuo kaksiosaiset asut eivät ole niin riskaabeleja kuin haalarit ja eiköhän näistä omansa saa pois jos meille ei passaakaan tai silmää ei enää miellytä (Voiko niin käydä? Ei kai.)

tiistai 4. lokakuuta 2011

Lapsella on vaan yksi pää...

...mutta monta hattua. Ja mitä tekee äiti? Neuloo vielä yhden lisää:
 Viime talvena meillä oli ihana Tintun pupuhattu ja arvatenkin se on nykyisin aivan liian pieni. Katselin jo josko huutiksesta löytyisi sille seuraaja, mutta sitten löysinkin lankavarastostani (ihan totta, minulla on sellainen ja sen sisältö on niin suuri että on arvoitus itsellenikin) kerän Novitan jo edesmennyttä Foxi-lankaa ja näin siinä pupun. Tuumasta toimeen, neuloa voi ihan hyvin samaan aikaan kun lapsi leikkii, kunhan välillä muistaa tarkistaa missä mukula viilettää (minä en muistanut ja taas oli huvennut kissanraksukuppi ja levitelty äidin kynävarasto lattialle). Lopputulos on juuri niin lutuinen kuin kuvittelinkin ja taas säästettiin rahaa ;). Siinä vaiheessa kun lakki oli korvia vaille valmis mietiskelin että tästä voisi tulla myös nalle tai vaikka kissa, mutta pysyin sitten kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa, luulen näet että kovin montaa vuotta en saa pukea tytärtäni pupuhattuun, jossain vaiheessa sellainen alkaa varmaan olla nolo tai jotain muuta mitä äiti ei vaan tajuu ;D.
 Muuten meille ei kuulu sen ihmeempiä. Ilmassa on pikkuinen syysryytymys (kiitos Kirsille mahtavasta sanasta) ja äidin pää haaveilee jo vajaan kuukauden päästä koittavasta minilomasta ja sen suunnittelussa saa aikaa kulumaan ihan kivasti vaikkei mennä sen kauemmas kuin päiväksi Tukholmaan ystävän kanssa. Ensimmäinen kerta ikinä kun olen erossa pikkuisestani, pääseeköhän äidillä itku jo satamassa ja kieltäydyn nousemasta laivaan (etenkin jos sää näyttää myrkyiseltä)?
Nyt pikkuipana nukkuu päiväuniaan lutuisasti unilampaansa kanssa ja äiti saa hetken ihan itselleen.