perjantai 6. marraskuuta 2015

Rakas 5-vuotiaani

Viikko ja päivä sitten E.T. täytti viisi. Kolmet juhlat viikossa vaativat äidiltä venymistä (myönnän, mentiin yli siitä mistä aita oli matalin) mutta toisaalta oli mukavaa ettei vieraita ollut kerralla liikaa. Jokaisen lapsivieraan kanssa sankari ehti leikkiä varmasti ihan eri tavalla kuin kymmenen kaverin synttäreillä. Eikä hän itse vielä varsinaisia kaverisynttäreitä halunnutkaan, kutsuttujen listalla olivat kuitenkin ne tärkeimmät: Helsingin serkku, isoäidit ja kaksi tärkeintä ystävää.


Millainen tämä meidän 5-vuotiaamme sitten on? Pitkä tyttö, kotimittauksella himpun yli 117cm, virallisia neuvolamittoja parin viikon päästä. Käyttää vaatteissa pääosin kokoa 122cm koska pitkät kädet ja pitkä selkä, jalatkin ovat viime aikoina venyneet hurjasti. Kengissä kokoina on 31 tai 32, riippuen mitoituksesta.  


Leikeissä eletään nyt vahvaa My little-pony-kautta joka alkoi jo keväällä eikä loppua näy. Välillä tuntuu että Suomen sijaan elämme Equestriassa ja poni-dvd:t pyörivät päivittäin. Täyttä laukkaa-kirjaa (opas ponien maailmaan) luetaan aina vaan alusta uudestaan, isikin on jo pakko-oppinut kaiken poneista. Joululahjaksi toivoo vain yhtä asiaa: jättimäistä Canterlotin linnaa. Ponit ovat syrjäyttäneet aiemmat suosikit eli Friends-Legot, toki niilläkin leikkii vielä toisinaan ja osaa rakentaa ohjeita lukien ihan itse.

Tämä 5-vuotias osaa todennäköisesti jo itsekin lukea mutta kysyttäessä vastaa että "ehkä osaan". Pelkää ehkä että iltasatujen lukeminen loppuu jos myöntään että itse osaa (ei kyllä lopu). Laskemisessa on todella taitava ja keksii laskuja kaikesta, yksinkertaiset vähennys- ja lisäyslaskut sujuvat kuin itsestään. 


Kulkee mielummin metsässä ja ojanpohjilla kuin kaupungin kaduilla. Värien suhteen on kaikki käy, "kaikki värit ovat lempivärejäni", mutta jos pitää valita niin keltainen ja vihreä ovat eniten mieleen. Näissä kuvissa nyt sattuu olemaan pinkkiä mutta se on väri siinä missä muutkin, ei siis mikään pakkosaada.


Kerhossa ja päiväkodissa (10 päivää kuussa) sujuu mukavasti ja aina lähtee hoitoon mielellään, kaverit ovat entistä tärkeämpiä. Ainoa asia mikä ei suju on syöminen, uuden maistaminen on (ilmeisesti aistiyliherkkyyden takia) ylivoimaisen vaikeaa, odotan helpottaako tämä iän myötä vai meneekö vaan hullummaksi (?). 
Kotona pukeutuu usein prinsessaksi kun vihdoin löytyi mekko joka ei tunnu päällä inhottavalta, kimaltavat balleriinatossut ja kruunu puetaan miettimättä sopiiko muuten vaatteisiin. Päiväkodissa olivat leikkineet prinsessoja ja ritareita niin meidän neiti halusi olla ritari ja sai olla. Kysyin kotona että miksi olit ritari niin vastaus oli että "koska olin ollut prinsessa jo kotona mutta ritari en koskaan". Jäin miettimään että miten olisivat suhtautuneet jos joku poika olisi halunnut olla prinsessa? 


Yliherkän kuuloaistin kanssa on jo paljon helpompaa kuin muutama vuosi sitten, 5-vuotias osaa käsitellä ääniä eri tavalla kuin pienempi lapsi. Imuria tosin kammoaa vieläkin koska "sen ääni sattuu korviin" ja laivamatkat, lentämiset, Hoplopit, lastenkonsertit ja mitänäitänytonkaan jätämme vielä ihan suosiosta muille. Turha saattaa lasta tilanteeseen jossa tietää tämän jähmettyvän kauhusta, kaikki ajallaan, sitten kun lapsi on valmis. Mutta ei me toki missään pumpulitynnyrissäkään eletä :D. 


Sitten se isoin asia (mihin äiti ei ollut vieläkään valmis): E.T. on muuttanut omaan huoneeseen ja nukkuu korkeassa monitoimisängyssä. Näyttää muuten ihan pieneltä tytöltä täysimittaisessa sängyssä. Äiti yrittää nauttia siitä että iltaisin sängyssä voi lukea ja aamulla huoneeseen sytyttää valot kenenkään häiriintymättä.

5-vuotiaat ovat liikuttavasti yhtä aikaa isoja ja pieniä, niin taitavia jo monessa asiassa.

L-E