sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ison tytön heppahuppumekko

Toisinaan pitkän synkän jakson keskelle osuu jotain piristävää. Meille kävi niin kun satuttiin voittamaan Millan ja Samun-blogiarvonnassa vapaavalintainen Molo kidsin sisävaate Tenavalinnasta.
Sattuipa sopivasti, lempivaatemerkin vaatteista oli kiva päästä valitsemaan, meidän tarvitsema koko vaan oli monesta kivasta jo myyty joten valinta osui kirjaimellisesti mustaan hevoseen :D.

Tyttö on nyt arviolta 109cm pitkä ja tämän Callie-mekon mitoituksen tiesin reiluksi joten tämä on kokoa 110/116 ja yllättäen ei päällä näytäkään yhtään liian reilulta mutta menee varmaan pitkään sillä kapeat hihat asettuvat helposti oikealle kohdalle vähän pitkänäkin. Näissä kuvissa alla on vielä musta tekninen aluspaita jota ilman mekko näyttäisi varmaan reilummalta (lämmityskausi alkaa taas vähän vilpoisasti).

Ajattelin hupun olevan talvikäytössä hankala mutta tämä huppu onkin onneksi niin ohut ja laskeutuva ettei yhtään haitannut takin allakaan. Tykätään molemmat tästä kovasti että pääsee varmasti kovaan käyttöön.

Kiitoksia Milla, Samu ja Tenavalinna.

t: L-E 


lauantai 13. syyskuuta 2014

Ainakin tarpeeksi

Talvivaateinventaario paljasti että just nyt ei taida olla tarvetta ostaa mitään. Sovittamassa tyttö 3v10kk n.107cm. Palkaksi halusi lasillisen vettä että taisi tulla hiki mutta hymy ei sentään hyytynyt ollenkaan.

Se toinen takki-housut setti Molon Cathy-takin lisäksi. Takki on Ticketin tähti-kuvioinen Michala joka oli pakko jemmata viime talven alesta. Tykkään vieläkin mahdottoman paljon. Takin koko 116cm, housut mustat Reimatecin 116senttiset.

Haalari-osasto onkin kaikki jo viime talvena käytössä ollutta. Varsinainen ylläri että punainen 110cm Molon Polaris mahtuu vielä hyvin. Hihoissa ja lahkeissa on mittaa ja niska-haarassakin kyykistelyvaraa. Tykkäämme edelleen että ei haittaa vaikka mahtuisi koko talven.
Välikevennyksenä voitte kurkata tänne: klik (sama haalari ekaa kertaa päällä. On se kasvanut, lapsi, ei haalari.).

Reiman Angry birds-haalari jonka tyttö halusi viime talvena, kokoa 116cm ja yllättäen tässä on niska-haara-mitta sentin pari lyhyempi kuin 110cm Polariksessa. Hihoissa ja lahkeissa taas olisi reilummin varaa mutta siitä selkämitastahan se sitten alkaa kinnaamaan. Mutta jos nyt talven aikana kasvu olisi maltillista niin tämäkin menisi koko talven. Tämä näyttää nyt yllättävän kivalta äidinkin silmään.

Sitten on se puolihintaisena ostettu Ticketin 110 senttinen Morton suit, se jolla mennään navettaan ja mutakoihin. Välikausihaalariahan meillä ei ole mutta tämä saa toimittaa vähän sitäkin virkaa ilman välikerroksia kunhan säät vähän viilenee. Kiiltävä pinta on mahtava ja tästäkin tykätään edelleen.
Jemmakaappi onkin sitten tyhjä, no joo, on siellä vielä se 116cm Ticketin Othello north jota ei nyt sovitettu koska sehän mahtuu ihan satavarmasti.

Ensi vuonna ei sitten olekaan näin paljoa sovitettavaa kun uudet mallistot eivät sisällä kovin pahoja houkutuksia... Tai no, katsotaan sitten mitä tammikuussa metsästetään.

t: L-E

maanantai 8. syyskuuta 2014

Muumipeikko paistinpannulla

Eilen luin Spatzin blogista mielettömän hienon ruokavinkin ja innostuin saman tien. Tänään sitten laitettiin resepti testiin. Toki muokattiin se sopimaan siihen mitä viikonlopun jälkeen löytyi kaapista.

Meidän versio sisältää perunaa, porkkanaa, kukkakaalia, juustoraastetta ja yhden kananmunan (joku muu oli syönyt viikonlopppuna melkein kaiken muun kaapista). Taikina pöydälle runsaan täysjyvävehnäjauhokuorrotuksen kera ja piparkakkumuotti hommiin lapsen avustuksella. Sotku ei ollut edes niin hurja mitä kuvittelin.

Lapsi halusi kokeilla myös Muumipeikko-muottia, epäilin sen toimivuutta tälläisen taikinan kanssa mutta toimihan se jotenkin. Kukkamuotti on mammani vanha ja ajan myötä muotoutunut niin että noita hädin tuskin kukiksi tunnistaa. Tyttökin sanoi että "nämä olis kukkia jos olis terälehdet".

Paistetaan kauniin kullanruskeiksi neuvoi Spatz ja me yritimme noudattaa ohjetta. Nämä tässä ovat hyvän värisiä mutta myönnän että muutamasta tuli toiselta puolelta "hieman" liian tummahkoja :D.

Nämä tarjoiltiin sitten muumilautaselta ja seurana oli jauhelihaa ja salaattia jotka eivät eksyneet kuvaan. Harmi vaan että lapsella on sellainen päivä että ei uskaltanut vielä maistaa mutta yritämme myöhemmin uudelleen. Äiti kyllä tykkäsi että varmasti teemme toistekin.

t: L-E

lauantai 6. syyskuuta 2014

TalvikenkäCheck

Soviteltiin tytön kanssa kaikki talvikengät ja ajattelin listata ne tänne muistiin etten vahingossa osta tuplakappaleita (heh). Onhan niitä taas joku jostain meille jemmannut (en myönnä, mutta sen myönnän että pidän siitä että ollaan valmiina).

Kahtena aikaisempana talvena meillä on ollut Vikingin thermokumpparit, viime talviset ainakin alkutalven vielä mahtuukin - uusia en ole ostanut koska isimies toi kerran reissultaan nämä Columbiat:
Testataan nyt sitten onko näistä mihinkään ja jos ei niin hankin sitten ne Vikingit. Tyttö ainakin tuntuu tykkäävän, käyttökokemusta ei toki vielä ole. Näissä on sellainen irti oleva sisävuorisaapas, siis sellainen huopainen. Kuivumisen kannalta ainakin pidän ajatuksesta kun sen voi nostaa kengästä patterille kuivumaan. Ja täysin vedenpitävätkin näiden pitäisi olla.

Viime talvena hyväksi todettujen Reiman huopikkaiden tilalle uudet ja isommat, nämä on takuuvarmasti hyvät jos vaan niitä pakkasia tulee - saa nähdä. Livenä todella herkullisen tummat pinkit, lumihiutalekuviosta plussaa, tykkään.

Sitten on Vincentin tälläiset karvavuoriset, pakko oli ostaa kun halvalla sai, saa nähdä tuleeko käytettyä. Luulisin että lapsi saattaa valita nämä kauppaan lähtiessä jalkaan silloin kun ei jaksa ährätä tarranauhojen kanssa eli kun on kiire ettei isi lähde yksin :D.

Reimatec-kengät kaikkeen sopivan mustan värisenä, mutta tyttökengät selvästi. Uskoisitteko muuten että tytöille suunnattuja mustia kenkiä on todella vaikea löytää! Niinhän se menee että pojille mustat tai tummansiniset ja tytöille pinkkiä tai korkeintaan lilaa.

Sitten on edellisessä postauksessa Molo kidsin-takin kanssa jo vilahtaneet hopeanväriset Green Comfortin tähti-ihanuudet. Viime talvena meillä oli kovassa käytössä hopeiset Angulukset  ja nämä on ainakin yhtä ihanat. Plussaa tähdistä jotka vaan aina toimii!

Viimeisin hankinta ovat nämä punaiset Kavatin Odenit. Olen etsinyt punaisia talvikenkiä jo kaksi talvea löytämättä ja kun nyt vihdoin löysin niin pakkohan ne oli kotiuttaa - etenkin kun meillä on jemmassa näihin täydellisesti sopiva takki. Nämä ovat malliltaan ja yksityiskohdiltaan tosi vakuuttavat. Tytön mielestä niiden olisi pitänyt olla keltaiset mutta sain markkinoitua ne Angry birdsin punaisina - kelpaa! 
Jonkun mielestä määrä saattaa näyttää paljolta mutta kokemuksesta tiedän ettei näitä ole yhtään liikaa. No, ehkä yhdet nahkakengät olisivat riittäneet mutta tässä kohtaa annan pienen ylivarustelun itselleni anteeksi.

Joko teillä on kengät hankittuna?

t: L-E

perjantai 5. syyskuuta 2014

Ensimmäiset talvisovittelut

En syttynyt yhtään Molo kidsin tyttöjen kevätraidoille mutta nämä talviraidat eivät vaan jättäneet rauhaan. Vapauttaakseni aivokapasiteettini johonkin hyödyllisempään tilasin Niilo Ilosta Cathy-takin talvea odottamaan. Palvelu oli jälleen kerran loistavaa, ilahduttaa kun kokokyselyihin vastataan ja toimitus on nopea. Niin se vaan on että sieltä ostetaan missä on paras palvelu.
  
Tytön mielipidettä takista tulin kysyneeksi vasta kun takki oli meille jo matkalla ja niinhän tuo sanoi että "ei, minä en halua tuota takkia!". Iiik, ääk ja apua. Onneksi takin tultua perille naamalle levisikin hymy ja suusta kuului että "tätä takkia ei sitten saa palauttaa". Kävipä hyvin!

Tyttö on nyt arviolta 107-108 senttiä pitkä ja takki on kokoa 116cm, juuri oikea koko talvea ajatellen ja onhan se juuri niin ihana päällä kuin kuvittelinkin. Meidän tytöllä on pitkät kädet ja pitkä selkä mikä aiheuttaa aina ylimääräisiä pohdintoja vaatteiden kokoja mietittäessä. 

Tytöllä on ollut nyt käytössä Hopla samassa koossa ja vertasin sitä tähän saman kokoiseen Cathyyn, tämä on vähän reilumpi kaikin puolin, hihat ovat myös vähän pidemmät mutta ei kuitenkaan senttikaupalla.

Lapsi halusi kerrankin leikkiä talvea ihan kaikkien asusteidenkin kera (ennenkuulumatonta ja ällistyttävää). Kaapista kaivoin siis meille miehen työkaverin tytöiltä tulleet (mutta käyttämättömät) 110 senttiset Jonathanin toppahousut jotka meinasin jo kierrättää eteenpäin kun ovat niin omituisen lilat etteivät sovi mihinkään... Paitsi että nyt ovat perfect match tämän takin kanssa. 

Rukkaset ovat Molo kidsin toissavuotista (?) flamingo-sävyä joka on aika lähelle saman värinen kuin tuo vaaleampi pinkki raita, flamingo on vähän tummempi ja ehkä hieman oranssimpi. Pipona tässä 2012 mallin Po.Pin lippapipo joka on aika saman värinen viininpunaisen raidan kanssa, ehkä sekin siis pääsee taas käyttöön kun viime talvena oli meillä aika pariton.

Kengät Green Comfortin hopeiset ihanuudet liloilla tähdillä, viime keväänä puolihintaisena ostetut ja alkavat olla aika käytettävän kokoiset - mahtavaa.

Etukäteen pelkäsin takin rajoittavan asusteita kovastikin mutta tähänhän tuntuu sopivan melkein mikä vaan. Reiman lilat Angry birds-rukkaset myös, nämäkin kevätalesta ostettu kun viime talvena olimme niin tyytyväisiä samoihin rukkasiin eri värisinä.

Myös keväällä neulomani pinkki tähtipipo näyttäisi löytäneen kaverin. Vielä mietin että pitäisikö pipoon laittaa tupsu vai ei.

Tytön mielestä lunta pitäisi sataa jo tänään - tai jos ei tänään niin viimeistään huomenna! 

Miltäs näyttää?

t: L-E

maanantai 1. syyskuuta 2014

Yllättäviä ihastuksia

Ensimmäistä kertaa kun näin tämän Molon talvivaatteiden Girly rainbow-kuosin olin asteella "ihan kiva mutta ei meille". Toisella vilkaisulla sitten siirryttiin asteelle "ehkä" ja kolmannella vilkaisulla sitten tuli jo sellainen olo että "pitäisköhän?".

Just nyt vaan ei ole tarve ja toki tämä näyttää kuvissa niin erilaiselta että tiedä sitten onko livenä yhtään kiva. Onko joku jo nähnyt? Tai jopa ostanut? Ja onko kokemuksia noista Cathy-mallin takeista? Ovatko yhtä niukkaa mitoitusta kuin esim. välikauden Hopla?


Aluksi ajattelin että tätä kuosia meille ei tule ainakaan haalarina mutta jaa-ah, eihän sitä koskaan tiedä :D.


Yksivärisissä Polariksissa en oikein kovasti ihastunut mihinkään (ainakaan vielä), tuo Grape wine on alkanut kuitenkin kovasti miellyttää mutta en tiedä onko siitä meille Fire red-värisen Polariksen seuraajaksi (joka oli se täydellinen). Toivon ja oletan punaisen haalarimme mahtuvan ainakin alkutalven (jos sellaista edes tulee :D).



Ja koska juuri nyt ei ole kiire haalari- tai takkiostoksille (toki en ole vielä tarkistanut moniko neljästä aiemmasta haalarista vielä sopii) voi miettiä asusteasioita (ihan kun niitä ei olisi ennestään). Onko jollain kokemusta noista Molon Natt-hatuista? Niissä kun on koot ikävuosina eikä missään mainita minkä kokoiseen päähän kukin koko mahtuu. Onko joku siis sovittanut?

t: L-E

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Ihan Puhina lätäköissä

Miten minusta tuntuu että meille käy joka vuosi näin että elokuussa yllätyn lapsen jalan venymisestä ja huomaan saappaat äkkiä pieniksi. Viime vuonna tulin ostaneeksi meille ensimmäiset Crocsin kumpparit (vaikka eihän nämä kumia ole) siksi koska mitään muuta ei ollut tarjolla oikeassa koossa. Hyvä valinta, lapsi tykkäsi keveydestä ja äiti tykkäsi helposta huollettavuudesta.

Tässä jokunen päivä sitten ulkoillessamme tyttö sanoi että "äiti, minä tarviisin uudet tälläiset mutta keltaiset ja ISOmmat" - painotus sanalla isommat. Vähän ihmettelin että mites niin, eikös niissä ihan hyvin vielä ole varaa varpaissa? Mittasin ja tarkistusmittasin, hups, käyntivaraa hädin tuskin 4mm. Puolustuksekseni sanon että tiesin tytön jalan venyneen 6mm kesällä mutta muistin kumpparit sentin isommiksi. 


Minähän olin ajatellut ostaa punaiset kumpparit tytölle mutta tyttö itse toivoi keltaisia ja helpompihan ne oli löytääkin Crocsin omasta verkkokaupasta kun siellä ei punaisia enää ollut tarjolla. 
Tiesin keltaisen olevan lempivärilistan kärkipäässä ellei jopa se ykkönen mutta syy keltaisiin kumppareihin olikin ihan toinen: "minä haluaisin keltaiset siksi koska sitten minä voisin pomppia lätäköissä niin kuin nalle Puh".

Niin että nyt meillä sitten pompitaan lätäköissä ihan Puhina, nalle Puhina! Paitsi äiti, joka ei nyt mitenkään pysty perustelemaan keltaisten saappaiden hankkimista itselleen - mun jalka ei ole kesällä venynyt milliäkään, pöh.

Taidanpa laittaa kalenteriin ensi vuodelle siihen elokuun alkuun että osta uudet saappaat tytölle :D.

t: L-E

P.S. Oletteko tyttölasten äidit huomanneet että saappaita saa nyt myös uudessa vaaleanpunaisen sävyssä (carnation)

lauantai 23. elokuuta 2014

Esittelyssä Myy-hattivatti-softshell

Jätin alesta ostamatta softshellin vaikka totuuden nimissä täytyy myöntää että halvemmaksi se kai valmiin takin ostaminen olisi tullut. 

Satun vaan olemaan ihminen joka tykkää haastaa itsensä ja venyttää osaamisensa äärirajoille. Sellaisia isoja haasteita ei vaan kovin usein näin pitkällä sairaslomalla tule eteen - ne on siis keksittävä itse.

Miehen kesäloma kesä-heinäkuussa kesti tasan kolme viikkoa, saman ajan kesti tämän takin tekeminen. No, kestäähän se jos oman pahan olonsa keskellä voi ommella sauman silloin ja toisen tällöin ja sitten pitää huilia pari päivää välissä. Valmista tulee toki niinkin vaikka 3-vuotias sitä taisi jossain välissä epäilläkin, ehti kysyä joka päivä noin sata kertaa että "onko SE jo valmis?"  

On se niin kiva takki että kyllä sitä kehtaa näyttää ihan joka puolelta. 

Tässä on kaikki sellaiset hienoudet mitä en ennen ollut kokeillut eli heijastintereet aika monissa saumoissa ja silitettävästä heijastinkalvosta leikellyt hattivatit, sydämet ja Pikku Myy. Heijastimia vaan ei voi olla liikaa - kenenkään ulkovaatteissa!

Huppukin on irroitettava eli kiinni neppareilla. Ja ekaa kertaa ompelin myös tarranauhaa (kiristettävät hihansuut ja hupun etukiinnitys). Myös softshelliä ompelin ensimmäistä kertaa. Niin ja muistin niskaan ripustuslenkin ja kokolapun (ihan varmaan ensimmäistä kertaa :D ).

Niin ja toki helma on kiristettävä, samoin kuin huppukin. Ensimmäistä kertaa siis ostin niitä sellaisia nyörikiristimiäkin kuminauhan kanssa käytettäviksi.

Vetskarit on ihan piristyksen vuoksi neonväriset ja ihan ekaa kertaa muuten viitsin ommella vetskarit taskuihinkin. Hupun vuori on neonväristä trikoota, väri ei vaan suostunut toistumaan kuvissa oikein.

Olen muuten aina sanonut että en koskaan ompele ulkovaatteita kenellekään kun niitä kerran saa helpommin valmiina kaupasta. No, muutetaanko se vaikka muotoon että en koskaan ompele kenellekään talviulkoiluvaatteita :D. Vähänhän se kyllä kiehtoisi sitäkin kokeilla vaikka mitään järkeähän siinä ei ole.

Lähikuvaa takahelman hattivateista. 

Ja Pikku Myy salamalla kuvattuna, näyttää ihan itseltään vaikka minulla oli välineinä kynsisakset ja askarteluveitsi, niin ja hyvät hermot :D.

Softshell on ostettu Kestovaippakaupasta, voin suositella, sekä kauppaa että kangasta. Leikeltäviä silitysarkkeja (myös heijastin) saa Pikkupiltistä, luulen että haluan itsekin kokeilla vähän lisää. Testipesuissa nämä ainakin pysyivät hyvin kiinni myös softshellissä.

t: L-E


tiistai 12. elokuuta 2014

Terveisiä lätäköistä

En muista koska olisi viimeksi kunnolla satanut ennen viime yötä - siis niin kunnolla että muodostuisi lätäköitä. Viime yönä ja aamuna saatiinkin sitten kaatosadetta lätäköiksi asti. Päivällä lutrattiin kolme tuntia lätäköissä tai tyttö lutrasi ja minä katselin.

Melkein 4-vuotiasta kiinnosti kovasti mikä uppoaa ja mikä kelluu, maailmaa tutkitaan nyt selvästi keskittyneemmin kuin aiemmin. Luulin että selvittiin siitä kyselyiästäkin tai siis ettei sellaista tullutkaan kunnes yhtenä päivänä huomasin että onhan sillä se, en vaan ole omalta itseltäni ehtinyt huomaamaan.

En muuten vaihtaisi omia Crocsejani enää mihinkään. Tytölle meinasin ostaa punaiset seuraavassa koossa mutta niitä ei enää Crocsin nettikaupassa olekaan (?). 

Kesän paras hankinta oli ilmeisesti tuo Villervallan lakki, meillä on sama punaisenakin mutta nyt kun on vaihtoehto niin tyttö valitsee mielummin tämän vihreän. Lempivärilista on nykyään keltainen, vihreä ja lila.
Äidillä vaan on ollut punaisen kaipuu eli onneksi se on lapsellekin kelvannut päälle. Kuvissa jo viime syksynä ostetut Villervallan kurahousut ja Reiman alesta shoppailtu farkkukuosinen takki joka muuten on samaa kokoa (116cm) kuin viimevuotinen Reiman sininen farkkukuosinen takki. Jännästi vaan tämä uusi on ainakin yhden koon viime vuotista isompi että eipä noista mitoituksista ikinä tiedä samankaan merkin kohdalla.

t: L-E joka kokeili vielä osaa kirjoittaa blogiin puutaheinää (näyttäisi sujuvan)

lauantai 9. elokuuta 2014

Valmiina kerhoon

Siitä on puhuttu koko kesä: kerhosta! Välillä tyyliin että syksyllä minä olen niin iso että menen kerhoon yksin ja sitten taas joinakin päivinä että minä muuten EN mene sinne kerhoon, en ainakaan yksin. 

Nyt on onneksi sellainen vaihe että sinne ollaan innokkaasti menossa. Ja hyvä niin sillä eilen se viimein kolahti postilaatikkoon se kovasti odotettu kirje siitä että kerhopaikka on olemassa ja jo reilun viikon päästä se alkaakin. Äitiä meinasi kirjettä odottaessa vähän hikoiluttaa sillä jostain oli päähäni jäänyt käsitys että kirje tulee heinäkuussa - eihän sen niin edes pitänyt olla :D.
Kerhon alkua odottaa tuliterä kerhoreppu joka on Reimaa ja jo niin so last season mutta minun mielestäni jopa sitä tämänvuotista hienompi ja toki se että viikko sitten nämä oliva Lekmerillä alessa niin vähän auttoi asiaa. Mutta onhan tämä nyt hienompi kuin mitä oletin! Alaosa on eristetty niin sinnehän voi helposti sen eväsrasian (hankintalistalla seuraavaksi) sujauttaa.

Samassa paketissa tuli uudet Crocsit pieneksi jääneiden tilalle. Näitä uutuuksia muuten saa Lekmeriltä edelleen alella: klik .
Blogitauko vaan venyi ja venyi sillä allekirjoittanut on ollut elämänsä (huonoimmassa) kunnossa. Eilistä 10-v. hääpäivää juhlistettiin ei ihan niin kuin Strömsössä ;). Allekirjoittanut aloitti aamunsa Keskussairaalalla Ct-kuvauksessa ja mies sitten jatkoi siitä hammaslääkärin särkypäivystykseen ja palasi ilman yhtä hammasta että se siitä päivällisestäkin sitten.

Tänään allekirjoittanut näyttää oksentavan että josko sitten juhlitaan joku toinen kerta. Onneksi rakkaus ei vaadi näitä juhlia eikä ole niistä kiinni. Meille toki se tavallinen arkikin olisi juhlaa, saa nähdä jos siihen joskus päästään. Miehelle sanoin eilen että en minä sinusta olisi eroamassa mutta itsestäni voisin erotakin etenkin niinä kaikista kurjimpina päivinä.

Moni asia syksyltäkin on vielä auki, nyt esimerkiksi se miten tyttö kulkee sinne kerhoon ja takaisin jos äiti ei voi ajaa autoa. Uskon tuonkin asian järjestyvän jotenkin. Päivä kerrallaan toivotaan parempaa huomista.

Täällä ollaan kuitenkin ja kovastihan se taas tekisi mieli blogatakin, täytyy vaan priorisoida ja toimia voimien mukaan.

t: L-E

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Pitsipolvisukat on niiiin out?

Täksi kesäksi jätin tytölle nahkasandaalit ostamatta vain huomatakseni että niille olisi kuitenkin ollut käyttöä ja jopa tarve. Calossin loppuunmyynti sitten olikin ohittamaton, etenkin nyt kun viimeistä viikkoa viedään ja puoleen hintaan myydään loppuvarastoa. Saattaa olla että sieltä on meille tulossa paritkin Arauto Rapit paikkaamaan sandaalitarvetta ainakin seuraavaksi vuodeksi (toivottavasti).

Miehen veljen hautajaiset ovat vielä edessäpäin ja nyt kun kenkäasiat ovat kunnossa ja mekon ompelin jo aikaisemmin tulin ajatelleeksi että ehkä paljaat varpaat eivät ole kovin korrektit tuollaisessa tilanteessa lapsellakaan. Mutta mitä sandaalien kanssa sitten voi pukea? Sukkahousut? 

Lapsena muistan minulla useinkin olleen juhlissa pitsipolvisukat, yleensä valkoiset ja hienot, totta kai, mutta onko ne nykyään sitten niin out ettei sellaisia saa mistään? 

Apua! Tyrkätkää nyt joku oikeaan suuntaan että lapsen juhlaeleganssista tulee täydellinen ja hautajaisiin sopiva. 

t: L-E


lauantai 14. kesäkuuta 2014

No nyt niitä ommeltuja

Vihdoin jaksoin kuvata näitä enimmäkseen jo toukokuussa ommeltuja tytön kesävaatteita, aurinkoisena päivänä näiden kuvaaminen olisi tosin ollut helpompaa puhumattakaan siitä että käytössä olisi ollut kamera joka tarkentaisi :D. Ehkä näistä kuitenkin jotain selvää saa.

Ihan perus t-paitoja piti tehdä pino sillä toukokuussahan tyttö ilmoitti olevansa sellainen prinsessa joka käyttää paitaa, aina. Liiat hörhelöt ja rypytykset ja muutkin olivat ihan ei-ei-ei-saa tehdä sellaisia niin en sitten tehnyt. 
Bambit riittivät vielä juuri ja juuri tytön t-paidan etu ja takakappaleeksi, niisk, tuo oli yksi ensimmäisistä tytön vaatteisiin ostamistani kankaista ja nyt se on loppu. Noshin pupuista en itse oikein välitä mutta tyttö tykkää, pupuja ja keltaista, varma hitti. Näissä muuten kokeilin kanttauksen sijaan resoria eri tavalla ommeltuna, niin että etupuolelle sitä näkyy vain vähän - tykkään, mutta pidän kyllä kanttaamisestakin.

Ritaripaidan hihaan ompelin ritarin, sen piti nimenomaan ollakin ritari sillä tämähän ei missään tapauksessa ole prinsessa tai edes linnapaita vaan ritaripaita. Prinsessaikä? Ei ehkä :D. Seuraksi caprileggarit erivärilahkeilla ihan vaan siksi ettei tämän paidan kanssa muuten olisi ollut mitään sopivaa. 

Kuumailmapallopaita oli heti alusta asti suuri suosikki vaikka hihassa onkin "ihan väärä eläin". Olisi kuulemma pitänyt olla Arttu eli orava mutta sellaisen leikkaamiseksi olisi pitänyt leikata ihan keskeltä kangasta ja minusta se olisi ollut haaskausta. Pupu kelpasi kun keksin huomauttaa että sillä on kaukoputkikin - pienestä se voi olla kiinni ;).

Muffinssit kelpuutettiin keltaisen pohjavärin ja sen vuoksi että Lego Friendseilläkin on muffinsseja. Erivärikanttaukset ihan vaan äidin huviksi, olen aina halunnut johonkin paitaan kokeilla erivärisiä kanttauksia ja tähän ne nyt tuntuivat sopivan kuin nenä päähän. Seeprapaita Selian ihanaa ja superlaadukkaan oloista trikoota - tiedän sillä olen pessyt sen jo tosi monta kertaa.

Hupparipulaa ei varsinaisesti tänä vuonna ollut kun viime vuonna ommeltu Miina ja Manu-huppari menee vielä ja kummiserkku toi Minni-hupparin Amerikasta mutta ompelin silti vielä yhden lisää kun onnistuin tällä kertaa olemaan hereillä kun Verson puodista sai Hurmuri-joustofroteeta ostettua. Enää ei harmita että aiemmin missasin Hurmurin sekä ruskeana että vihreänä, tämä violetti sopiikin meille paaaljon paremmin. 
Vetoketjua en tähän halunnut (ihan laiskuuttani en olisi jaksanut kuvioita täsmätä :D) ja sehän mahdollisti ison kengurutaskun tuohon eteen, menee siis koko alareunan läpi niin että itseään voi kätellä taskussa.
Hupun vuoritin keltaisella trikoolla kun sattui olemaan sopivan väristä kotona ja taskujen raitajoustis on juurikin jämäpaloja siitä viime vuoden Miina ja Manu-hupparista.
Helman pituudesta käytiin neuvotteluja, minähän olisin halunnut tähän sellaisen mekkohelman mutta tytöllehän se ei sopinut sitten millään. Tehtiin sitten kompromissi, helma on aika pitkä mutta kapea ja resorillinen.

Muutamat kesähousutkin tein mutta nämähän ei sitten kelpaakaan. Lillestoffin mustasta farkkujerseystä tehdyt pussittavat polven yli ulottuvat housut ovat kuulemma tyhmät. Äidin mielestä kivan joustavat, pehmeät, nätit ja monikäyttöiset mutta kun ei niin ei. Muutaman kerran ne on kelpuutettu mutta täytynee etsiskellä vielä sellaisia housumalleja jotka kelpaa.
Pinkki-limet shortsit taas ovat kuulemma "vauvojen housut" ja "minä en käytä noin lyhyitä". Joo, no ei sitten, kokonsa puolesta sopinevat vielä ensi kesänä että kokeillaan sitten vuoden päästä ;).

Ja kuinkas sitten kävikään kun sain sen t-paitapinon tehtyä? Lapsi muutti mieltään mekoista ja nyt kuulemma tarttis sitten mekkoja ommella lisää kun "miksi minulla ei ole kuin kaksi mekkoa?" Jaa-ah, kumma juttu, ilmeisesti se että naisella on oikeus muuttaa mieltään koskee myös 3-vuotiaita tyttöjä.
Nyt ei sitten tarvitse väitellä siitä että puetaanko hautajaisiin mekko vai ei kun tämä on yhteistyössä valitusta kankaasta ommeltu ja mallikin on Mekkotehdas-kirjasta yhdessä selattu Katariina vähän pidemmillä hihoilla kun "minä äiti haluan että ne pussittaa kunnolla niin kuin prinsessoilla". 
Kannattaa muuten ommella noin kirjavaan ja tummaan kankaaseen samasta kankaasta sydämenmuotoiset taskut - ihan ei taida erottua sieltä mutta pääasia että tyttö tietää niiden olevan siellä.

Yhden arkimekonkin ehdin jo ommella kun huomenna lähden tytön kanssa mummalaan muutamaksi päiväksi ja tulee ompelutaukoa (näiden jälkeen ehkä ihan hyväkin niin).

Ei muuten yhtään jaksa alennusmyynnit kiinnostaa, paitsi jos puhutaan kangasalennusmyynneistä ;).

t: L-E

Muoks P.S. Lisäänpä tähän ihan loppuun sen tänään ommellun arkimekon kuvan. Tyttö sanoo tätä Peppimekoksi, enkä kyllä yhtään ihmettele että miksi.