perjantai 30. syyskuuta 2011

Ihanuus, jota meille ei pitänyt tulla...

Tänään kolahti postilaatikkoon tällainen:
 Ja nimen omaan kolahti postilaatikkoon, siellä se odotteli kiltisti kun käpyttelin äsken postia hakemaan. Näin maalla (ja vielä sotilasalueella) kun asutaan niin riski siihen että joku varastaisi postimme on varmaan aika pieni ja säästyinpähän postiin ajamiselta ja yllätyin iloisesti sillä en odottanut haalarin ehtivän enää tälle viikolle.
Sehän on Molo kidsin Pyxis ihanassa Iriksen värissä. Minun ei ollut tarkoitus ostaa tätä, ei oikeastaan haalaria ollenkaan kun meillähän on jo se Reimatec mutta a) varahaalari on hyvä olla olemassa b) tämä oli liian ihana c) halusin nähdä tämän värin livenä ja sehän onnistui vain tilaamalla haalari kotiin. No joo ainakin selitykset ovat kohdillaan :D. Niin ja toki etsiskelin aluksi käytettyä mutta kun halusin nimenomaan tämän kaksivetoketjullisen mallin ja niissä ennen tätä vuotta tehdyissähän ei sitten ole lahkeissa lumilukkoja ja jalkarenksuja niin tuo uusi tuntui sitten houkuttelevammalta.
 Aion yhdistää tähän haalariin ehkä vaaleanpunaista, fuksiaa tai sitten punertavampaa violettia (tai ehkä kaikkia :D). Näytti muuten ihan hyvältä Tintun kettuhatunkin kanssa.
 Väri on muuten haastava kuvattava, tuollainen siniseen vivahtava lilahan se on, luonnossa ehkä hieman tummempi kuin kuvissani. Nettikaupasta ystävällisesti vastasivat sähköpostiini, jossa tiedustelin tuota väriä että millainen se on ja mitä siihen voi yhdistää. Ja nyt kyllä täytyy sanoa että en pettynyt, haalari on juuri sen värinen kuin kuvittelinkin.
 Jaa niin tilasin täältä. Paketista kolahti esiin myös heijastin ja kovasti lämmitti mieltäni lähetyslistaan käsin kirjoitetut terveisetkin. Kaupan nimi on muuten muuttumassa Karpaloshopiksi ja näin ollen nettiosoitekin muuttuu (olikohan se uusi www.karpaloshop.fi).
Tässä haalari vielä eriparikenkien kanssa eli meidän molempia Tepsuja aiotaan tämän kanssa käyttää. Sovituskuvia ette nyt saa sillä meidän pikkuneiti on tänään älyttömän kärttyinen niin en viitsi änkeä pientä ärrinpurria haalariin :D.

Muoks! Ärrinpurri heräsi päiväunilta paremmalla tuulella joten sovitimme sitten kuitenkin jo tänään. Miltäs näyttää?


Istuu päällä huomattavasti paremmin kuin Reimatec vaikka tuo ns. babymalli onkin. Ja kuinka helppo oli pukea! Kuvissa koekävelyssä myös siniset Tepsut, hyvin sujuu! Nyt niitä pakkasia melkein jo odottaa innolla. Jättäkää huomiotta kaikki sotkut jotka allekirjoittanut yritti rajata pois kuvista :D.

torstai 29. syyskuuta 2011

Peikonpoikanen 11 kuukautta ja talveen varautumista

Meilläkin on käynnissä talveen varautuminen ja tuntuu siltä kuin en ikinä olisi sitä tehnyt. Niin kuin en oikeastaan olekaan. Tämä liikkuvan lapsen kanssa talveen varautuminen on ihan uutta ja ihmeellistä. Viime vuonnahan napero nukkui vaunuissa lähes kaikki ulkoilunsa eikä tarvetta ollut vedenpitäville haalareille goretex-kengistä puhumattakaan. No, nyt alkaa ainakin kenkien puolesta näyttää todella hyvältä, luulen että me pärjätään talven yli näillä:
Vaaleanpunaiset Tepsut, jotka hyppäsivät väkisin mukaan taannoiselta Prisman reissulta ja kun meillä oli kerran S-ryhmän vauvalahjasetelikin käyttämättä niin eihän nämä olleet edes kalliit (juu, seliseli). Neiti muuten itse valitsi nämä kun isi tarjosi vaihtoehdoksi ruskeita niin niitä nauhoja vähän hiplattiin ja sitten suorastaan syöksyttiin vaaleanpunaisten kimppuun että NÄMÄ minä haluan :D (fiksu tyttö, nämähän ovat kerrassaan söpöt).

Huutiksesta meille kotiutui sitten toisetkin Tepsut, tummansiniset, ja ovat yhtä kokoa pienemmät kuin nuo vaaleanpunaiset, jotka ovat ehkä muutaman millin isot vielä (villasukan kanssa toki käyttökelpoiset jo nyt ja hyvin neiti niillä asteli Prismassa soviteltaessa). Hyvällä tuurilla menevät molemmat koko talven ja ehkä näillä sinisillä raaskii vähän huolettomammin ulkoilla ;). Meillähän on näiden lisäksi jo ne aiemmin esitellyt Eccon goret ja tulossa vielä käytetyt Vikingin goret että eiköhän me sitten jo pärjätä. Mumma tosin on sitä mieltä että jokaisella Eilin ikäisellä pitäisi olla Kuomat mutta noooh, katsotaan nyt sitten tarvitaanko.

Minäkin olen ollut ahkerana ja tehnyt jotain tavoistani hyvin paljon poikkeavaa, neulonut ensimmäisen kerran   vaaleanpunaista! Kerrassaan järisyttävän rohkea värivalinta minulta, joka vannoin että sitä väriä meille ei koskaan tule. No, naisella on oikeus muuttaa mieltään niin usein kuin haluaa! Jotain piristettä nuo lapaset ja pipo ehkä vielä kaipaisivat - ainakin sen takia että isikin osaisi pukea pipon oikein päin ja lapaset oikeisiin käsiin :D.

Tämä peikonpoikanen pisti aamulla jo olohuoneen hyrskynmyrskyn ja hauskaa oli kuten voitte huomata. Ikää rakkaalla murusella tänään 11 kuukautta, niin se vaan vauvavuosi lähestyy loppuaan. 11 kuukauden ikäinen Eili on yllättävän huumorintajuinen ja saa äidinkin nauraa rätkättämään vähän silloinkin kun ei tarvitsisi. Eilen sain neidin (taas) kiinni kissanraksukupilta (meillä kun on käynnissä neuvottelu siitä että jos jätettäisiin se raksujen syöminen kissalle) ja polvistuin neidin eteen hieman toruakseni ja ottaakseni katsekontaktin että asia menisi paremmin perille. No, neitipä sitten ilmeisesti huvittui kovasti äidin tuimasta ilmeestä ja alkoi nauraa rätkättämään päin naamaa :D. Eipä siinä mitään nauraa rätkätti sitten äitikin, eikä paljon haitannut vaikka meni äidiltä uskottavuus aika hetkeksi. Ehkäpä tuota ehtii kasvattaa vähän myöhemminkin ;).

torstai 22. syyskuuta 2011

Reimatec 92cm vs Ticket Uffo 80cm

Kokoasiat ovat aina mielenkiintoisia, mitoitukset kun tuntuvat vaihtelevan saman merkinkin sisällä. Niinpä päätinkin itse tehdä vertailua kun alkoi mietityttää jemmakaapissa olevan Ticketin Uffon koko. Etukäteen oli jo selvää ettei siitä ole meille täksi syksyksi mitään iloa, sen verran reilu se on ja siksi siis siellä jemmakaapissa. Aloin vain epäilemään että jos kerran kokolapussa lukee 80cm niin tokkopa se meille enää keväällä menee. No, vertailun suoritettuani ja haalarit mitattuani uskon että menee.

Alla siis Reimatec Sinew (2011) kokoa 92cm ja päällä Ticket Uffo (2011). Jo tässä vaiheessa totesin että tuo Uffo todellakin vastaa ainakin kokoa isompaa.

Hihoissa näyttäisi olevan tuon verran eroa kun haalarit ovat päällekkäin. Kainalo-hiha mittaus kertoo että hihoissa tuo mitta on sama (noin 28cm), vähän riippuu että mihin kohtaan kainalon mittaa, Reimatecissa kun tuo kainalosauma on hieman kaarevassa kohdassa (mitenkä tämän nyt selittäisi :D).

Ja tässä lahkeet päällekkäin. Mittauksella haara-lahje-mitoissa Reimatec voittaa noin sentillä. Selkein ero tuleekin sitten niska-haara-mitassa, joka on Reimatecissa noin 4 senttimetriä enemmän.
Uffo saa jatkaa siis oleiluaan jemmakaapissa ja uskoakseni pääsee käyttöön meillä keväällä, vaikkakin on meidän värimaailmaan poikkeuksellisen värinen, hamsterin varaston muut vaatteet kun ovat kovasti lilahtavaa linjaa :D. Kappas muuten kun en tullut kuvanneeksi tuota Reimatec-haalaria erikseen.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Tyttö, joka kävelee ulkona

Olimme sunnuntaina ulkoilemassa ja neitisemme, joka ei ikinä ole suostunut konttaamaan ulkona (hän jähmettyy paikoilleen jos yritämme) päätti että nyt on hyvä hetki vähän kävellä ulkona ja katsokaas tätä:
 No niin äiti, kamera valmiiksi.
 Näitkö, se oli askel ja mä oon vielä pystyssäkin.
 Keskittymistä tää kyllä vaatii. Mites se olikaan ensiksi vasen eiku oikea.
Sujuuhan se toki vielä vähän paremmin kun isi auttaa. Meillä ei siis edelleenkään ole kävelevää lasta, meillä on lapsi, joka kävelee ulkona. Sisällä vielä konttaa tai liikkuu tuen kanssa (sisällä kun niitä löytää helpommin), eilen tosin otti sellaisia kolmen askeleen pyrähdyksiä tuelta toiselle ja käveli viisi askelta vaaleanpunaisen lapasen tuella :D eli ei huomannut kävelevänsä.

Meillä oli muuten tästä asiasta mumman kanssa väittely kun laitoin hänelle sähköpostiin näitä kuvia. Mumma kysyi että ottaako se ihan askeleita tuolla ulkona ja kun kuuli että kyllä niin hänen mielestään sitten osaa jo kävellä. Minä vastasin siihen niinkin fiksusti kuin "siis kyllähän Eili kävelee, mutta ei mielestäni vielä osaa". Siis what?! Mielestäni lapsi osaa kävellä vasta sitten kun kävelee sisälläkin eikä aina etsi sitä tukea. Silti en nyt sitten ihan varma ole että koska saan merkitä siihen vauvakirjaan että lapsi kävelee, ehkä laitan siihen että noin 11 kuukauden ikäisenä kun siihen on vielä reilu viikko ja luulen että tämä kävely tästä vielä lisääntyy :D.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Äidin vapaaillat tulevat kalliiksi

Ajelin eilen 50 minuuttia suuntaansa ystäväni luo Me&I kutsuille (esittelijäkin sattui olemaan entinen koulukaverini) ja taas täytyy todeta että a) itsehillintäni ei ollutkaan loistava kun näin vaatteet livenä ja b) ilman näitäkin selvittäisiin, ehkä. Mutta tällaista meille nyt sitten on tulossa. Hieman kyllä jännittää että onko näiden laatu nyt sitten millaista kun netistä on saanut lueskella yhtä ja toista tämän syksyn vaatteista :/.
Medallion dress, joka ei tässä kuvassa herättänyt minussa mitään tunteita mutta kun näin sen livenä niin se olikin sitten menoa. I-ha-na ja juuri sopivan sininen meidän sinisilmälle ja koossa 86/92 vieläpä hieman söpömpi kun noin isolla tytöllä :D.
 Sitten kamelin ruskeat velourhousut. Korvaamaan niitä vihreitä viime talvisia saman mallisia, jotka vasta viikko sitten poistin vaatekaapista pieneksi jääneinä ja heiii, niissä oli koko 62/68! Ja siis kyllä niitä käytettiinkin vielä ihan muutama viikko sitten eli todella pitkäikäiset housut ja ihan lempparit. Tuo kameli ei kyllä tässä kuvassa näytä yhtään samalta kuin livenä, ihana väri.
 Yogapantsit olivat ainoat mitkä olivat ostoslistalla ennen kutsuja ja sitten mietin siellä että tilaanko niitä kuitenkaan. No, tilasin, koska malli on niin kiva (meillähän on ne kirsikan väriset yhtä kokoa pienempänä ja kuuluvat lemppareihin) ja kuitenkin olisin harmitellut jälkeen päin jos en olisi tilannut.

 
Sitten herätteenä vielä sukkapaketti, ihan vain siksi kun niissä pienimmissä on jarrutkin pohjissa ja juuri harmittelin että meillä on vain vaaleanpunaisia ja pinkkejä jarrusukkia (argh).

Jep. Minulla oli kiva ilta vaikkakin nyt jälkeenpäin sitten kuulinkin (facebookissa) ettei minulla sitten vapaailtaa ollutkaan :O. Lastenvaatteiden katselu on kuulemma työtä äidille. Siinä tapauksessa minä olen aika usein töissä ;). No, ainakin pidän työstäni, vielä kun tästä maksettaisiin palkkaa :D.

Kuinka muuten saisin takaisin ajamisen ilon? Siis autolla. Olen aina tykännyt autolla ajamisesta, mutta nyt tuon pikkuihmisen syntymän jälkeen ajan vain pakosta ja huokaisen helpotuksesta kun pääsen/pääsemme ehjänä perille ja tämän takia tulee sitten kökötettyä kotona liikaakin, paikoitellen siis jopa välttelen ajamista ettei vaan mitään satu. Edes eilen yksin ajellessani en osannut nauttia ja olla huoleton. Liikenteessähän on vaarallista, en vaan ole aiemmin ajatellut sitä ollenkaan, enkä haluaisi tehdä niin nytkään.