sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Vaputtaako?

Minun täytyy nyt tunnustaa että minua ei ole aiemmin kamalasti vaputtanut.
Mutta nyt mulla on päällä sellainen lapsivaputus. Ylläolevassa kuvassa on, kröhöm, vappupallo sekä äidille että lapselle. Molemmat olemme valinneet omamme. Kummitäti sponssasi lapsen pallon ja valituksi tuli tietysti kisssssa (no, mitä luulette 1-vuotiaan sanavarastolla kun äidistä ja isistä ei ole tehty palloa ja kakka nyt taas on muuten poissuljettu vaihtoehto). Ja minun taas kävi sääliksi nuo Ihaat joita kukaan ei tuntunut huolivan, Ihaa kyllä on ehdottomasti yksi lempparihahmoistani, sanoisinko sopivan realisti (en usko pessimistiksi).

Tämän palloriehaantumisen pitäisi kyllä olla videona, mutta lisätkää tuohon riemunkijahduksia, hypähtelyä, hekotusta ja juoksua niin eiköhän olla aika lähellä totuutta!
 
Ja pallopainot toimivat myös oivina puruleluina! Meillä tehdään luultavasti takimmaisia hampaita, sillä 16 kappaletta löytyy jo suusta ja eikös niitä tule yhteensä vain 20 (jestas sentään kun olen perehtynyt asiaan, huomaatteko).
Ja luonnollisesti lapsivaputuksen seuraavana oireena teki mieli munkkeja, joten väsäsin sellaiset elämäni ensimmäistä kertaa itse. Näitähän on vain 50 kappaletta eli saan kuulemma tehdä uuden satsin viimeistään tiistaina. Olivat juuri sellaisia todella kuohkeita ja pehmeitä sisältä kuin pitikin. Kappas vaan nyt nousi kotiäitipisteet hurjiin sfääreihin (ainakin miehen silmissä). Harmi että voin tarjota nämä teille vain näin virtuaalisesti, mutta nauttikaa nyt edes silmillänne. Erittäin hyvää vappua teille kaikille, jos teitä ei lapsivaputa niin yrittäkää aikuisvaputuksenne ottaa hillitysti ;).

Tyttö on muuten tänään tasan puoltoistavee ja jos nyt edes yhtä lukijaa kiinnostaisi niin voisin saada aikaiseksi sen tiimoilta postauksen mitä meidän puoltoistavee osaa. Niin että kiinnostaako? ;)

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Kissssamekkoinen moppaaja

On ihanaa että lapsi on kasvanut niin että kotitöissä saa apua jo ihan pyytämättä!
 Kummitäti on tulossa kylään, varmuuden vuoksi meillä mopattiin myös matot.
 Kissamekko (vai pitäisköhän tän olla tunika, en muista :D) on muistaakseni Lindexiltä.
Tyttö ei vielä kerro mitä haluaisi pukea päälleen mutta jos haluaa parhaat naurut ja kikatukset jo aamusta on varminta valita kissakuvioista vaatetta ja näyttää kuva lapselle.
On muuten aika metka ikä tämä 1,5-v. kun ymmärtää puhetta selvästi enemmän kuin mitä sitä tuottaa itse (siis puhumme nyt ymmärrettävästä puheesta, emme siitä jatkuvasta vauvaruotsin tulvasta ;)). Eilen kävimme omahoitajallani ja kylläpä vain oli lapsesta apua sairaanhoitajalle, en olisi uskonut että pystyy toimimaan ihan vieraan ihmisen pyynnön mukaan. Koko ajan opitaan uutta ja niitä oikeita sanojakin tulee jatkuvalla syötöllä lisää, kohta meillä on ihan yhteinen kieli.

p.s. Lasta ei pakotettu kotitöihin, hän osallistui ihan vapaaehtoisesti ja pesi samalla kätensä ja vähän vasemman jalan sukkaakin.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Kisssafanin-takki kävelyllä

Lupasin lapsena etten ikinä ompele omille lapsilleni vaatteita tai en ainakaan ulkovaatteita... No, naisella on oikeus muuttaa mieltään: saammeko esitellä Kisssafanin-takki ensikävelyllä:
Kisssa lausutaan meillä päin 1-vuotiaan tarmolla ainakin kolmella ässällä, kyseessä ei siis ole kirjoitusvirhe ;).

 Kun olin aloittanut takin ompelun törmäsin netissä juuri sopivaan haasteeseen: Kotipalapelin takkihaaste ja ajattelin että kuinka sopivaa, minullahan on tekeillä takki jossa on sekä vuori että huppu! Mutta voi eih, osallistumisaika oli jo umpeutunut. Mutta kerrankin kävi hyvä mäihä - aikaa jatkettiin viikolla ja ehdimme mukaan!

 Takki on tehty Ottobren (6/2011) Tinttiina-takin kaavalla, vähän lyhensin ja lisäilin. Tietysti piti saada nuo sydäntaskut, joiden en uskonut onnistuvan ennen kun näin että oho, osasin!
 Hupun tein ohjeesta poiketen hiippamallisemmaksi nähdäkseni että osaanko tehdä niin. Hah, osasin - olen siis taitavampi kuin uskoinkaan. Ja kyllä, oli hymy korvissa joka päivä kun takkia ompelin (mieheni ehkä saattaisi muistaa jotenkin toisin?).
 Takki on vihreää babycord-samettia, hupun vuori, hihansuut ja taskut kissakuvioista puuvillakangasta (siis kisssakuvioista) ja kanttaukset vaaleanpunaruudullista vinonauhaa (jota en oikein osaa ommella). Vetoketjun ompelin toista kertaa elämässäni ja onnistuin taas - aloittelijan tuuria? Vieläköhän se kolmas onnistuu kerrasta? Vuorin tein, kröhöm, anopilta joululahjaksi saadusta lakanasta (rehellisesti sanottuna en keksinyt sille muuta käyttöä, se oli mielenkiintoisen ruskea... Älkää kertoko anopille).
 Tästä kuvasta näkyy... Hmm... No, ainakin hihansuut ja vähän hupun sisusta... Hyvällä tuurilla myös ruudullinen vinonauha :D.
Pelkäsin että hihoista tuli liian ahtaat mutta onneksi ei. Näissä kuvissa alla on jopa villapaita (kiitos mumma!) ja silti onnituu hyvin nostaa kädet ylös (joskin toivomme ettei sellaiselle olisi tarvetta ;)).

 
Hei vaan ja mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! Jos muuten ihmettelette kuvien tasoa niin yrittäkää itse pysyä kameran kanssa 1-vuotiaan (korjaus ihan melkein 1,5-vuotiaan!) perässä - puolet kuvista olivat tärähtäneitä ja päättömiä mutta se taitaa sopia meille hyvin.

Babycord sametti Iinulta, kissakankaan alkuperää en muista (epäilen että Huvikankaasta?), kanttinauhat Fabriinasta ja vuorin lakana, kröhöm, se anopin joululahja saksittuna.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Sinä päivänä...

Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään    
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään

Päivä kului, mut hetkenkään lepoa
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut

Se kuva oli kaunis
Oi, ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sai
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait


Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan
(Anna Puu, Mestaripiirros)


Täällä ollaan.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Aurinkoa ja onnea!

Eilen poikettiin äidilläni ja olikin hyvin aurinkoinen ajelukeli. Reissussa kohtasimme myös Sofi Oksasen vanhana:
Lapsukaista kiinnosti enemmän Sofi Oksanen kuin lähellä sijainnut puuhevonen :D. Luultavasti talven viimeistä kertaa päällä oli Reimatecin babymallin toppahaalari kokoa 80cm! Voin siis todeta sen mahtuneen koko talven vaikka syksyllä en niin uskonutkaan. Sattuivat mittasuhteet olemaan sopivat meidän pitkäselkäiselle pätkäjalalle.  Haalariin en edes kyllästynyt ja muutenkin olin todella tyytyväinen (vaihtelunahan meillä oli Molon Pyxis, ei pahaa sanottavaa siitäkään) eli jos jollain on ylimääräisenä tämä sama (tai erikuosinenkin) Reimatec-haalari koossa 92cm (tai 98 jopa) niin meille saa tarjota.

Tänään minulla onkin syntymäpäivä, sinnikkäästi yritin nukkua yhdeksään mutta vesittyi se suunnitelma kun pikkuihminen itkun seasta märisi että "Äiiteeeeeeeh" niin äiteeeh sitten nousi kanssa :D.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Peikkotukka Tampereella

Poikkesimme lauantaina Tampereella, koko päivä meni reissussa mutta eipä ollut vaikeaa reissata hyväntuulisen 1-vuotiaan kanssa. Hiustyyli on muuttunut astetta trollimmaksi:
 Silloin kun aloin odottaa tätä lasta (enkä vielä ollut kertonut kenellekään) näki ystäväni unen ja kirjoitti siitä minulle facebookissa yksityisviestin... "peikkotukkainen lapsi, sukupuolesta ei tietoa mutta vihreisiin te olitte sen pukeneet..." Hän silloin uskoi kovasti että saamme lapsen, minun piti sitten ihan hiljaa hihkaista että kyllä, hän on jo tulossa. Peikkotukkaa on tosin saanut tovin odotella ja juuri tuossa kuvassa ei ole vihreitä vaatteitakaan mutta eikös vain nuo aika kivasti sojota jo eri suuntiin nuo hiukset. 
Peikkotukan voi kesällä kätevästi piilottaa tällaisen Polarn o Pyretistä shoppaillun hellehatun alle. Kotimatkalla ehdin vasta sovittaa kun tuo pieni pää ei ollut kanssani siellä Po.Pilla. Myyjältä kysyin kokoa pähkäillessäni että jos tämä on väärän kokoinen meidän pallopäällemme (rakastava nimitys, uskokaa tai älkää ;)) niin voinko palauttaa sen Jyväskylän liikkeeseen kun se on meitä lähempänä :D. Onnistuu kuulemma jos kuitti on tallella. No, en ole palauttamassa näyttäisi koko osuneen tarpeeksi oikeaan, kasvunvaraakin vielä varmasti koko kesän tarpeiksi.  Lieriä juuri sopivasti, enemmän olisi liikaa ainakin lapsen mielestä, saa nähdä sietääkö tuotakaan vähää.

Niin ja toinen shortsiyöppäri kesäksi (kuva Po.P) tarttui mukaani kanssa, täysin harkitusti kyllä. Aiemminhan meille kotiutui se missä on sinisiä ja vihreitä kissoja (täällä). Ostokset olivat siis hyvinkin maltillisia, ainakin vaatepuolella. Tampereelle jätin paitsi osan sydäntäni (jonka entinen kotikaupunkini saa kaiketi ikuisesti pitää) myös reilut 5 senttimetriä hiusteni latvoista. Kiitoksia vaan hovikampaajallemme taas, vieläkään emme ole vaihtamassa lähempänä sijaitsevaan kampaamoon (vaikka niitä omalla kylälläkin olisi peräti viisi!)
Sunnutai menikin sitten migreenissä ja siitä toipuillessa, on se kun krapulan kaltaisen olotilan saa ihan ilman juomista.
Huomenna odotankin sitten postia ekstrainnolla, laatikossa pitäisi olla (jos posti ei mokaa) yksi ihana pääasia ensitalveen.