sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

The pipo ja ylpeä äiti

Nyt olen hyvin ylpeä kahdestakin syystä. Ensimmäinen ylpeyden aihe on oma napero, joka kunnioitettavassa 9 kuukauden ja 1 päivän iässä otti ensimmäiset tuettomat askelensa, tosin vain kaksi mutta kumminkin. Minä tietysti onnistuin missaamaan koko tapahtuman vaikka olin ihan vieressä - niin tyypillistä. Onneksi näitä askeleita tulee vielä paljon lisää, en mitenkään voi missata niitä kaikkia :D.


Ja se toinen ylpeydenaihe - no, tajusitte varmaan jo kuvista. Minä ompelin pipon!
Tämä on huomionarvoista siksi että en osaa ommella, enkä ole ommellut sitten kouluvuosien yhtään mitään ja ompelukoneeni on todella vanha (luullakseni) itäsaksalainen Naumann, jonka pelastin mammani kotoa joutumasta roskalavalle. Yksinäinen, sympaattinen herra Naumann (mitenkään tämä ompelukone ei voi olla naispuolinen :D), luulen että meistä voi tulla vielä hyvätkin kaverit. Nyt nautin onnistumisestani ja tuumailen hetken että mitä uskallan yrittää seuraavaksi. Piposta tuli juuri sellainen kuin pääni sisällä kuvittelinkin.
Hyvin kuviteltu on puoliksi tehty, vai miten se oli.



perjantai 29. heinäkuuta 2011

9 kuukautta vanha megasupernero


Eilinkäinen, harvahammas,
menninkäisten sukua.
Jo 9kuukautta tuonut olet
valtavasti iloa.
Meno päällä joka säällä,
pystyynkin jo ponnistat.
Päristät ja pärskyttelet,
sydämiä sulatat.
Touhukas ja puuhaileva,
äidin oma napero.
Keinuva ja kikattava
megasupernero.



Viralliset 9 kuukautta kuvat meille sopivan vauhdikkaalla tavalla - keinuminen on nyt pop! Onnistuin vangitsemaan kuviin sen toisen tämän hetken pop-asiankin - se on tietenkin päristely niin että kuola lentää ympäriinsä! Näyttäisi muuten tuo nenännyrpistyskin säilyneen :D.

Meillä on kehitytty taas rytinällä, naperomme on oppinut nousemaan pystyyn ja kävelemään taaperokärryn kanssa - megasupernero suorastaan, eikö? Kova kiire tuolla on ylöspäin ja eteenpäin, ähinää ja ärinää kuuluu tasaiseen tahtiin kun uusia taitoja harjoitellaan paremmiksi.

Napero muuten näyttää näissä kuvissa kovasti samalta kuin äitinsä saman ikäisenä. Kai se sitten on uskottava omaksi lapseksi, vaikka vaikeaa on välillä ymmärtää että tällainen onni on osunut kohdalle ja vielä noin valloittava ja älykäs tyttö :D. Jaa niin, mekko ja mätsäävät alushousut kummiserkun Amerikantuliaisia (carter´s).

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Pyykkiä ja kyyneleitä

Huomasin sen kun ripustin pyykkejä...
Minulla on ollut sellainen viikko...
Olen ympäröinyt itseni huomaamattani vihreällä ja keltaisella. Parantavaa ja hoitavaa vihreää - lupaus uudesta, kasvusta. Valoisaa, onnellista ja optimistista keltaista, kohti valoisampaa tulevaisuutta. Olen tarvinnut näitä värejä enemmän kuin koskaan aiemmin kun menneisyys yllättäen kaatoi päälleni käsiteltäviä asioita, asioita joiden luulin olevan jo menneisyyttä.
Olo on ollut kuin jyrän alle jääneellä.
Olen miettinyt omaa isäsuhdettani
tai sen suhteettomuutta.
Ajatellut että jos olisin lapseton niin tällaisella viikolla olisin juonut pääni täyteen.
Ja huomannut ettei se auta mitään.

Yrittänyt koota itseni - muistaa ja unohtaa.
Tällä viikolla olen itkenyt itseni uneen ja ollut kiitollinen kyyneleistä,
oli vuosia kun en osannut itkeä.
Olen sanonut ääneen että minulla on paha olla.
Ajatellut että minussa ei ole mitään vikaa vaikka isäni ei halua nähdä minua tai lastani.
Hänen menetyksensä - me kun ollaan oikeasti ihan mahtavia tyyppejä.
Olen ollut kiitollinen lapsestani, halinut, rutistanut ja hellinyt enemmän kuin koskaan ennen. Olen luvannut rakastaa aina.
Nyt juuri se tuntuu helpolta, toivon että vuodet vain vahvistavat tunnetta.
Ehkä äitiys on erilaista kuin isyys?

tiistai 19. heinäkuuta 2011

me&i aletti - oho mekkovaroitus!

Keväällä kun me&i:n mallisto ilmestyi en syttynyt juuri mistään... Itse asiassa olin jopa vähän pettynyt. Niinpä meille muutti silloin vain Volkkari-teeppari, joka on ollut kovassa käytössä siitä huolimatta ettei se ole kovin tyttömäinen :D. (Täytyisi joskus postata Volkkari-hulluudestamme niin ehkä ymmärtäisitte paremmin miksi tuo teeppari oli must have-ostos ja miksi meillä on tuo myös seuraavassa koossa...)
Nauratuksesta kuvassa vastaa mumman äh äh-leikki ja kuolasta hampaat nro5. ja 6.

Mutta niin sitä vaan silmä tottuu ja pää alkaa tykkäämään niistäkin mitkä aluksi eivät sytyttäneet ollenkaan. Auttaa tietysti kun näkee näitä vaatteita livenä, minä kun en
keväällä hyvästä yrityksestä huolimatta päässyt kutsuillekaan hypistelemään.
Niin eikä -50 prosenttia ainakaan hidastanut klik klik toimintaa outlet-verkkokaupassa.
Ja kas tässä nyt sitten näitä mitä meille kotiutuneita koossa 86/92, ensi kesää ajatellen.
Harry ja Lily tunika oli jo keväällä sellainen ehkä voisin haluta ja nyt on jo käytettykin, on sellainen vähän leveämpi mekko, ensi kesänä sitten se tunika. Bonuksena tämän kanssa menee monen väriset alaosat.
Sitten nämä yogapantsit, ainoa vaate tilauksessa kokoa 74/80, pääsi heti käyttöön ja on todella ihanat! Toivottavasti tulevassakin mallistossa on tämän mallisia housuja, sopivat mainiosti meidän hoikkeliinille tuon vyötärökiristyssysteemin ansiosta!
Perhosmekko, ihana tämäkin!

Tästä mekosta en tykännyt keväällä yhtään! Kuvissa se näytti suorastaan kamalalta :D. Nyt se sitten meille kuitenkin kotiutui ja tykkään tästä ehkä eniten koko tilauksen vaatteista.

Ja mitä tulee tähän geisha-mekkoon niin tätähän ei ainakaan IKINÄ pitänyt meille tulla... No, tuli kuitenkin... Syytän erästä oman kylän pikkuista tyttöä, joka söpösteli tässä mekossa niin että minä huomasin sen olevan älyttömän ihana :D.
Sitten vielä tilauksen ulkopuolelta yksi viime lauantaina entisen kotikyl... eikun kaupungin markkinoilta (kympillä) ostettu mekko. Kuvissa en tykännyt, livenä tykkäsinkin ja hintakin oli mielestäni sopiva. Tämäkin on kokoa 86/92 ja luulen että pääsee käyttöön vasta sitten kun neitimme kävelee, nyt olisivat vain helmat turhaa tiellä.

Näillä on meidän mekkotilanne pitkäksi aikaa pelastettu ja sitten ei kun uutta mallistoa odottamaan! Kutsuillekin sain jo kutsun, mutta vasta syyskuulle, aikaisemminkin joutaisin ja itse ei jaksaisi järjestää ;D.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Tapojeni vastainen aleostos


En koskaan ole ajatellut ostaa lapselle kenkiä ennakkoon alennusmyynnistä, jalan kasvua kun on niin vaikea ennustaa... Kunnes vastaan tulivat nämä hennon vaaleanpunaiset Vikingin sandaalit (Dino girl) puoli-ilmaiseksi (tai vähän allekin). Kooltaan nämä ovat 22 ja koska ensi kesää ajatellen en ainakaan uskaltaisi ostaa pienempiä kun 19 koko jää meillä aivan kohta pieneksi niin pakkohan näiden oli päästä mukaan :D. Omansahan näistä saa varmasti pois jos nyt sattuisi käymään niin että kokoarvio menisi aivan pieleen. Umpikenkiä en luultavasti ostaisi ennakkoon, näissä avomallisissa riski ei ole aivan niin suuri.
Tältä näyttää nyt. Jalalla mittaa noin 11cm, sandaalin sisämitta 14,5cm... Eiliksen jalat ottivat juuri aikamoisen kasvuspurtin kun niitä on niin paljon käytetty pomppimis- ja kävelemisharjoituksissa että ehkäpä kasvu nyt taas vähän rauhoittuu. Näissä sandaaleissa on kyllä hyvät säädöt (myös takana) ja tyttö hihkaisi innoissaan nämä nähdessään että käyttäjäraati ainakin tykkää :D.
Samalla reissulla mukaan hyppäsi Lindexin alerekistä tämä pörrötakki koossa 86-92, pitkään emmin tämän ja vaaleanpunaisen vastaavan välillä mutta ehkäpä tämä on enemmän meidän näköinen kuitenkin. Toivottavasti sopii vuoden 2012 keväällä ja jos ei sovi niin oli niin halpa ettei paljon jää harmittamaan :D.

Muutakin meille on kotiutunut mm. Meandi:n outletista ensi kesään (puoleen hintaan kun sai...) ja eiliseltä markkinareissulta vielä yksi Meandi:n mekko entisten lisäksi. Nämä ehkäpä pääsevät esitteleyyn ensi viikolla. Ai niin ja lisäksi yksi mekko Po.p:in alesta ja pari Tuttaa mummolareissulta... Hieman nolotti kun äitini kysyi että onko jotain puutteita tytön vaatetuksessa niin en kehdannut myöntää että vaatetta on varmasti yli tarpeen melkein seuraavaksi vuodeksi vaan änkytin että jos niitä villasukkia voisit tehdä kun en itse saa aikaiseksi :D.


perjantai 15. heinäkuuta 2011

Po.p autoja ja hull... eiku ihana mies

Tänään meille kotiutui nämä odotetut uutuudet Polarn o Pyretistä. Oi onnea, olisin itkenyt jos oltaisiin jääty ilman näitä - pitkästä aikaa jossain mallistossa jotain joka oli pakko saada (unohtakaa nyt se violetti Ticketin takki ;)). Mekko ja paita, molemmat kokoa 92cm (eli 1,5-2v.), tarkoituksena siis että menisivät ensi keväänä ja kesänä. Paidassa on onneksi siististi ommellut resorit että sitä varmaan aletaan käyttää jo syksyllä resorit käännettyinä. Ovat muuten oikeasti kivemman värisiä kuin tuossa kuvassa :).
Sovitimmekin jo paitaa, malli tosin jo hieman väsynyt :D. Ei näytä mielestäni ollenkaan pahalta tai ylisuurelta. Jep ja tuosta sovitustuokiosta siis ylimmäisessä kuvassa jo kuolaläntti paidassa. Meille puskee hampaat numero viisi ja kuusi, tosin aivan varmaa havaintoa ei vielä ole muuta kuin lisääntyneestä kuolaamisesta ja kärttyisyydestä, niin ja jatkuvasta kaiken pureskelusta.

Kuulin Jyväskylän Po.P:llä että näitä ihania autovaatteita ei Kuopiossa ennakkovarausten jälkeen riittänyt enää myymälään myyntiin :O. Sitä onnellisempi olen kun sain nämä meille juuri haluamassani koossa (seuraavan kerran teen minäkin ennakkovarauksen jos nyt sattuu tulemaan jotain pakkosaadavaatetta).

Jaa niin se hull... eiku ihana mies... Ajoi mukisematta näitä shoppailemaan kun kuulimme näiden tulleen myyntiin eikä yhtään marmattanut kun takaisin jouduimme vielä tulemaan kiertotietä ja n. 40 kilometrin edestakaismatka kasvoi 60 kilometriksi. Ei marmattanut vaan päin vastoin hoki kuinka hyvä tuuri meillä kävi kun saimme noin ihania vaatteita (alkaa oppia ;)).

Noin muuten meidän yhteinen loma vetelee viimeisiään ja huomisen jälkeen ollaankin taas kotona ja eletään arkea, tarkoittaa sitä että blogikin palailee kesälomalta eli pysykäähän kuulolla.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Hellelovikkaat

Helle on parasta lapasten neulomisaikaa :D. Toivottavasti edes osa tämän kesän lämmöstä tarttui näihin tekemiini lovikkaisiin niin lämmittävät sitten talvella. Näyttävät kuvassa yllättävän isoilta, mutta kyllä ne noin 1-vuotiaan kokoa ovat.

Pikkuneidillä on uusi taito - karhukävely eli mennään kädet ja jalat suorina. Toisinaan tämä johtaa tietysti siihen että pää kopsahtaa lattiaan. Äiti on siis joka hetki varuillaan. Tiedä nyt sitten että toivoisiko lapsen oppivan kävelemään nopeasti vai ei - siinäkin kun taatusti tulee alkuun kolhuja :D.