Rakas 5-vuotiaani

Viikko ja päivä sitten E.T. täytti viisi. Kolmet juhlat viikossa vaativat äidiltä venymistä (myönnän, mentiin yli siitä mistä aita oli matalin) mutta toisaalta oli mukavaa ettei vieraita ollut kerralla liikaa. Jokaisen lapsivieraan kanssa sankari ehti leikkiä varmasti ihan eri tavalla kuin kymmenen kaverin synttäreillä. Eikä hän itse vielä varsinaisia kaverisynttäreitä halunnutkaan, kutsuttujen listalla olivat kuitenkin ne tärkeimmät: Helsingin serkku, isoäidit ja kaksi tärkeintä ystävää.

Millainen tämä meidän 5-vuotiaamme sitten on? Pitkä tyttö, kotimittauksella himpun yli 117cm, virallisia neuvolamittoja parin viikon päästä. Käyttää vaatteissa pääosin kokoa 122cm koska pitkät kädet ja pitkä selkä, jalatkin ovat viime aikoina venyneet hurjasti. Kengissä kokoina on 31 tai 32, riippuen mitoituksesta.  

Leikeissä eletään nyt vahvaa My little-pony-kautta joka alkoi jo keväällä eikä loppua näy. Välillä tuntuu että Suomen sijaan elämme Equestriassa ja poni-dvd:t pyörivät päivittäin. Täyttä laukkaa-kirjaa (opas ponien maailmaan) luetaan aina vaan alusta uudestaan, isikin on jo pakko-oppinut kaiken poneista. Joululahjaksi toivoo vain yhtä asiaa: jättimäistä Canterlotin linnaa. Ponit ovat syrjäyttäneet aiemmat suosikit eli Friends-Legot, toki niilläkin leikkii vielä toisinaan ja osaa rakentaa ohjeita lukien ihan itse.

Tämä 5-vuotias osaa todennäköisesti jo itsekin lukea mutta kysyttäessä vastaa että "ehkä osaan". Pelkää ehkä että iltasatujen lukeminen loppuu jos myöntään että itse osaa (ei kyllä lopu). Laskemisessa on todella taitava ja keksii laskuja kaikesta, yksinkertaiset vähennys- ja lisäyslaskut sujuvat kuin itsestään. 

Kulkee mielummin metsässä ja ojanpohjilla kuin kaupungin kaduilla. Värien suhteen on kaikki käy, "kaikki värit ovat lempivärejäni", mutta jos pitää valita niin keltainen ja vihreä ovat eniten mieleen. Näissä kuvissa nyt sattuu olemaan pinkkiä mutta se on väri siinä missä muutkin, ei siis mikään pakkosaada.

Kerhossa ja päiväkodissa (10 päivää kuussa) sujuu mukavasti ja aina lähtee hoitoon mielellään, kaverit ovat entistä tärkeämpiä. Ainoa asia mikä ei suju on syöminen, uuden maistaminen on (ilmeisesti aistiyliherkkyyden takia) ylivoimaisen vaikeaa, odotan helpottaako tämä iän myötä vai meneekö vaan hullummaksi (?). 

Kotona pukeutuu usein prinsessaksi kun vihdoin löytyi mekko joka ei tunnu päällä inhottavalta, kimaltavat balleriinatossut ja kruunu puetaan miettimättä sopiiko muuten vaatteisiin. Päiväkodissa olivat leikkineet prinsessoja ja ritareita niin meidän neiti halusi olla ritari ja sai olla. Kysyin kotona että miksi olit ritari niin vastaus oli että "koska olin ollut prinsessa jo kotona mutta ritari en koskaan". Jäin miettimään että miten olisivat suhtautuneet jos joku poika olisi halunnut olla prinsessa? 

Yliherkän kuuloaistin kanssa on jo paljon helpompaa kuin muutama vuosi sitten, 5-vuotias osaa käsitellä ääniä eri tavalla kuin pienempi lapsi. Imuria tosin kammoaa vieläkin koska "sen ääni sattuu korviin" ja laivamatkat, lentämiset, Hoplopit, lastenkonsertit ja mitänäitänytonkaan jätämme vielä ihan suosiosta muille. Turha saattaa lasta tilanteeseen jossa tietää tämän jähmettyvän kauhusta, kaikki ajallaan, sitten kun lapsi on valmis. Mutta ei me toki missään pumpulitynnyrissäkään eletä :D. 

Sitten se isoin asia (mihin äiti ei ollut vieläkään valmis): E.T. on muuttanut omaan huoneeseen ja nukkuu korkeassa monitoimisängyssä. Näyttää muuten ihan pieneltä tytöltä täysimittaisessa sängyssä. Äiti yrittää nauttia siitä että iltaisin sängyssä voi lukea ja aamulla huoneeseen sytyttää valot kenenkään häiriintymättä.

5-vuotiaat ovat liikuttavasti yhtä aikaa isoja ja pieniä, niin taitavia jo monessa asiassa.

L-E

Talvikenkächeck vm 2015

Vihdoinkin melkein 5-veen E.T:n jalka on kasvanut maltillisesti (odota vaan se kasvupyrähdys on ihan nurkan takana) ja osa viimetalvisista kengistä jatkaa vielä ainakin alkutalven (toiveajattelua). 

Viime talven tykätyimmät olivat Vikingin saapasmalliset goretex-kengät (joiden mallinimi just nyt hävisi päästäni). Ne sopivat vielä mutta vähän isommassa koossa ostin Lekmerin synttärialesta Superfit Snowcatit (joita en enää löytänyt sieltä). 

Tiesin jo tilatessani että Superfitit ovat kevyet mutta silti hämmästyin, yleensä koon 32 kengät painavat paaaljon enemmän. Plussaa myös puettavuudesta, melkein 5-vee saa nämä jalkaan ja pois ilman kiukuttelua (mikä ei meillä todellakaan ole itsestäänselvyys), toivon että päiväkodin tädit osaavat olla asiasta myös kiitollisia :D. Nähtäväksi jää miten toppahaalarin lahkeet, nämä kengät ja yksi 5-vee toimivat yhteen.

Viime talven hopeiset Green comfortin tähtikengätkin jatkavat ainakin alkutalven mutta kaapissahan odottaa hopeiset Arauto Rapit seuraavaa kokoa joka alkaa myös olla jo ihan pidettävä.

Meillä on tähän asti käytetty nahkakenkiä ihan säästelemättä kaikissa ulkoiluissa, toki vain pakkasilla, mutta tänä talvena ollaankin uuden äärellä - ei kai niitä sentään päiväkotiin raaski laittaa??? Nyt tuntuu siltä mutta saattaa olla että tulee laitettuakin.

Päiväkoti on tuonut kumisaapasrintamalle myös uuden haasteen, niitä ei vaan jaksa eikä muista kuljettaa mukana. Onneksi tytön jalan koko on Crocsin kumppareissa just nyt kahden koon välissä niin että edelliset keltaiset juuri ja juuri vielä mahtuvat ja uudet (tytön hämmästyksekseni valitsemat) limenvihreät (sammakko)saappaat on kuitenkin jo hankittu. Keltaiset saappaat majailevat kotieteisessä ja vihreät päiväkodilla.

Talveksi meillä on jo useana vuonna hankittu Vikingin thermo Ultra saappaat (olisko nyt jo neljännet), niin nytkin. Viime talven lilat sopivat ainakin vielä hyvin mutta seuraavassa koossa tulin ostaneeksi mustat (kun halvalla sain). Näistäkin varmaan toiset menee päiväkodille ja toiset kotieteiseen. 

Tyttö on näistä aina tykännyt ja olen ihmetellyt että miksi. Epäillytkin jopa jalkaansopivuutta ja lämpimyyttä. Vaan enpä ihmettele enää! Viime talvena onnistuin ostamaan Vikingin mustat talvikumpparit myös itselleni! En edes tiennyt että tekevät myös isompia kokoja (mulla on 41). Omani ovat kyllä jollain toisella mallinimellä ja jo lopetettu malli mutta ominaisuuksiltaan ihan vastaavat kuin nuo Ultrat ja jännästi tulivat vastaani meidän lähisekatavarakaupan hyllyssä. 

Voin omalla kokemuksellakin lämpimästi suositella näitä! Varpaat eivät palele edes pakkaslumella ja ainakin omaan jalkaani istuvuus ei voisi parempi olla! Jos saisi ostaa vain yhdet kengät talveksi niin meille ostettaisiin nämä! Näillä pärjää joka säässä! (toki se uusi malli, Viking frost fighter saattaa päätyä meille vuoden päästä kokeiluun)

Meillä alkaa muutenkin olla talvivarustelu kohdillaan, ei tarvita yhtään mitään! Itse asiassa vaatteita on liikaakin kun en vielä raaski myydä viime vuotisia pois kun kerta vielä sopivat. Ne ihan pienimmät myin jo kesällä. Turhamaisuuttani voisin haluta tytölle mustat toppahousut mutta ilmankin pärjätään. Kun vaan vielä löytäisin ne kaksi paria viime talven alesta jemmattuja talvirukkasia... Ihan tässä jossain ne pyöri :D.

t: L-E joka vaihteeksi toipuilee flunssasta

Kuumetta?

Meillä on perheen pienimmäinen sairastanut yllättävän vähän näiden melkein viiden vuoden aikana jotka on ollut olemassa. Viime perjantaina se sitten kuitenkin iski: kuume! Niin korkea ettei toteamiseen tarvittu mittaria, pelkkä kosketus riitti toteamaan lapsen tulikuumaksi ja soitin päiväkotiin että ei tänään tullakaan. Lapsi nukkui tulikuumana neljään asti iltapäivällä, nousi sängystä ja alkoi toipilaaksi, sunnuntaina oli jo täydessä iskussa - mikä lie pikatauti.

Tiesin että aistiyliherkkä lapsi kammoaa laastareita ja monia muita juttuja mutta kuumemittarikammo tuli yllätyksenä, häneltä EI mitata kuumetta millään jutulla jolla tarvitsee koskettaa ihoa. Jep, ongelma jos kotoa löytyy vain ylläolevassa kuvassa oleva kuumemittari ja korvakuumemittari joka näyttää mitä sattuu (ihan kun korviin saisi edes koskea).

Meillä oli joskus Lidlin mittari jolla pystyi mittaamaan kuumeen otsasta. Mittari oli nopea, tarkka ja hyvä mutta eräs noin 1-vuotias ehti tiputtaa sen täyteen teekannuun ennen kuin ehdin kissaa sanoa ja niin mittarista tuli entinen. 

Nyt tarvitsee siis löytää pätevä ja kätevä seuraaja sille Lidlin mittarille. Googlettelun perusteella loppusuoralle tässä kilpailussa ovat päässeet ylläolevan kuvan Braun NTF3000 No-Touch ja allaolevan kuvan Microlife NC150. 

Millä teillä mitataan? Ja onko teillä kokemuksia noista ylläolevista mittareista tai mahdollisesti muita suosituksia? 

Kun se seuraava kuume tulee aion olla valmis (jos se ei tule jo tänä viikonloppuna).

t: L-E

Tauon jälkeen takaisin (?)

Tulipa pidettyä blogista kunnolla lomaa, sairastaminen on vienyt kaiken senkin energian mitä ei ennestäänkään ollut. Ajattelin palata blogin pariin sitten kun tiedän mikä minua vaivaa ja miten elämä etenee mutta sen selvittämistä kun jäisin odottamaan niin saattaisi elämä loppua kesken. Viimeisin tieto siis on että usean alan erikoislääkärit ovat hyvinkin yksimielisiä siitä että olen sairas mutta ymmällään siitä että mitä sairastan. Hoitavat kumminkin tai sanotaanko nyt niin että ainakin joku edes yrittää. 

Keväällä olisin voinut kertoa että ensimmäistä kertaa ikinä (?) ostin ulkovaatetta Polarn o Pyretiltä, tykkäämme kovasti välikausitakki-windfleeceyhdistelmästä, itse asiassa saatoin seuraavaa kokoa välikausitakin ostaa jo alesta jemmaan (hups). Windfleecen toivon menevän vielä ensi vuonnakin.

Lisäksi olisin voinut kertoa että täytin pyöreitä vuosia (paljon, olen vanha) ja karkasin yksin Ruotsiin. Alkuperäinen suunnitelma oli viettää laatuaikaa ystävän kanssa mutta kun hän joutuikin sairaalaan niin matkustinpa rohkeasti yksin.  Ajattelin että jos en nyt lähde kun olo on vähänkin kohtalainen niin myöhemmin en enää uskalla lähteä ja oikeassa olinkin. 

Mukavaa minulla oli yksinkin, erilaista mutta mukavaa. Ekana iltana laitoin kotiin tekstiviestin: "menen treffeille eteläafrikkalaisen miehen kanssa mutta ei hätää tulen sovitusti kotiin ;)". 

Tukholmassa olo oli hetkellisesti tuollainen "hemlös räv" vaikka nautinkin kaupungin vilinästä ja vapauden tunteesta (harvinaista kyllä myös kivuttomuudestakin koko matkan), siitäkin että on niin aikuinen että pärjää yksin ;). Onneksi olin kuitenkin sopinut treffit Ruotsissa asuvan nuoruudenystäväni kanssa, tavattiin ehkä ensimmäistä kertaa ainakin viiteentoista vuoteen! Kohtaaminen joka olisi jäänyt välistä jos olisin ollut reissussa ystävän kanssa. Että ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. 

Kungsträdgårdenissa kirsikkapuut aloittelivat juuri kukintaansa vaikka vielä aika kylmä olikin ja nehän oli ihan pakko nähdä, viikkoa myöhemmin olisi ollut kyllä parempi ajankohta. 

Oli siellä joku hieman jo viluinen ja väsähtänyt turistikin karttansa kanssa ;). Varsinaisia ostoksia ei tullut Tukholmassa tehtyä kun meidän ekat Mini Rodinitkin olin kotiuttanut jo ennen reissua (delfiini- ja miekkavalasmekot - tykätään).  Vaikka olin poissa vain muutaman päivän ja yön niin tuntui kyllä paljon pidemmältä ajalta, niin se aina on kun vaan saa lähdettyä. Loma kun oli keskellä arkiviikkoa niin jotenkin enemmän loma kuin mitä viikonloppu olisi ollut.

Kotona odotti kolea kevätsää jota vastaan tyttö yllättäen halusikin vielä välikausihaalarin, Reiman poistokorista kotiutin sitten sellaisen niin edullisesti ettei kuosillakaan ollut väliä, yllättävän kiva tämä on ollut kuitenkin jopa niin kiva että saatoin ostaa Reiman loppualesta haalarin vielä seuraavaakin kokoa (ihan eri kuosia toki mutta harmaan koska se vaan on niin kätevää). 

Kumppareissa luotetaan Crocseihin edelleen, tytön keltaiset alkavat olla vähän siinä ja siinä että mahtuvatko enää syksyä joten seuraavaa kokoa limenvihreät (yllättävä valinta!) on jo ostettu tilalle - ne itseasiassa majailevat tällä hetkellä päiväkodin hyllyssä sadetta odottamassa. 

Tuo Metsolan pipo (velouria) on ollut tytön lemppari ja edelleen haluaisi sitä käyttää mutta koko (3-5 muistaakseni) alkaa olla jo vinkuvan pieni :/. Pyörisköhän jollain tätä ylimääräisenä nurkissa isompaa kokoa? Meille saa tarjota.

Mun kesäjaloissa on näyttänyt enimmäkseen tältä, tilasin keväällä (henkilökohtaisella synttärialekoodilla ja veljen sponsoroimana) itselleni Keenin Uneekit. Enkä kyllä voi muuta kuin kehua, supermukavat jalassa ja ovat lähes täysin syrjäyttäneet edelliset Keenini (Venicet). 

Me otettiin kesä sitten aika hissukseen, pari kertaa poikettiin Nokkakivessä ja laitettiin koti järjestelyremonttiin joka ei vieläkään ole valmis... Mutta hitaasti hyvä tulee. Tyttö on saanut oman huoneen ja isimies muuttanut rojuineen (valitettavasti) olohuoneen nurkkaan. Mikä tarkoittaa sitä että ompelupisteeni on häädetty meidän makuuhuoneeseen mistä seuraavaksi pitäisi saada lapsi häädettyä. Olemme ehkä keksineet ikuisesti jatkuvan projektin :D.

Mummalassa ehdittiin viettää sateinen vajaa viikko mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan. josko syysloman aikaan ehdittäisiin seuraavan kerran? Villervallan raitatakkia en meinannut hankkia edellisen (hyvin palvelleen ja serkulle siirtyneen) tilalle mutta eipä osattu sitten olla ilmankaan. Tästä saadaan kyllä varmaan nauttia vielä ensi kesänäkin, sen verran on hihoissa kasvunvaraa.  

Käsitöitä en paljonkaan ole jaksanut tehdä mutta hitaasti jotain kuitenkin, E.T:lle My little pony-lapaset (ne on nyt niiiiin in) Minni-lapasten jäätyä pieneksi ja miehelle vihdoin ehjät sukat (toivonut sellaisia jo varmaan kaksi vuotta). Oktonautteja siksi kun niitä en ollut vielä tehnyt, nyt vaan sitten joku pienempikin haluaisi omansa joihin tulee kuulemma kapteeni Valkonen ja Tessa. 

Seuraavaksi pitäisi aktivoitua ompelemaan pitkähihaisia talveen, kuvan hirvitunika on harvoja kesällä valmistuneita. Päässä oleva olkihattu on muuten minun vanhani ja kovin tärkeä, kukapa olisi arvannut.

Pari viikkoa ollaan nyt totuteltu uudenlaiseen arkeen kun tyttö aloitti päiväkodissa 10 päiväisenä, äidillä on ollut vaikeinta, etenkin kun en ole töissä vaan kotona, vaikea hyväksyä se että sairastaminen on riittävä syy viedä lapsi hoitoon. Ensimmäisinä hoitopäivinä en osannut edes levätä, sen jälkeen olen opetellut.

Pitkän tauon jälkeen L-E

Äkillinen harmaan takin tarve

Minähän olen ihminen joka saa kummallisia ennakkoaavistuksia. Nytkin tulin ostaneeksi Lekmerin alesta lisäalella harmaan Reimatec Menaka takin sillä oli tunne että sille on tarve ja tämä tunne ei jättänyt rauhaan. Hädin tuskin ehdin hakea takin postista kotiin kun selvisi miksi me se tarvittiin. (Jos et halua lukea surullista tilitystä niin jätä lukematta)

Miehen isä löytyi menehtyneenä kotoaan. Me menetimme ukin, isän ja appiukon samassa mainiossa paketissa. Hautajaiset ovat viikon päästä ja minusta tuntuu sopivalta että lapsellakin on jotain neutraalimpaa kuin värikkäitä raitoja tai punaista päällensä, ne normaalit värit eivät tunnu nyt korrektilta vaikka lasten hautajaispukeutuminen ei niin tiukkaa olekaan.

Olemme viimeisen viikon siis surreet, paitsi 4-vee joka ihmetteli suruamme ääneen eikä mitenkään ymmärtänyt että ukki on kokonaan mennyt pois. Totesi että "minä olen kuitenkin iloinen". Niin, vastasin että hyvä on että olet, ehtii sitä ihminen surra myöhemminkin kuin neljän vanhana. 

Eniten nieleskelyä on aiheuttanut se että ukki löytyi ehkä vasta kuukauden päästä kuolemastaan. Minä olen surrut suomalaisten kerrostalojen meinikiä, sitä että naapurin kanssa ei välttämättä olla edes hyvänpäiväntuttuja ja vaikka huomataan että auto kasvattaa pihassa paksua lumikerrosta ja on aurauksen tiellä niin ei selvitetä onko sen omistajalla hätä. Toki auto piti siirtää heti pois tieltä kun ukki löytyi.

Toinen asia on se että oltaisiinko me voitu kaivata ukkia aikaisemmin? Tässä tapauksessa emme kanna syyllisyyttä sillä viimeisin tieto oli että ukki on lähdössä reissuun ja 2-3 viikkoa niin että silloin ei kuulu mitään oli ihan normaalia. Surullista että reissu oli sitten äkillinen ja lopullinen.

Iloisemme myös siitä että ukki selvisi loppuun asti kaikesta itse, kaatui saappaat jalassa eikä jäänyt kitumaan. Vaikka jotenkin kaihertaa mielessä se että hän oli lähtönsä hetkellä yksin.

Takkiin palatakseni se on kokoa 122cm ja lapsi on viimeisimmällä mittauksella 112cm ja sanoi ensimmäisellä sovituksella takkia liian isoksi, hihat ovat sormenpäihin asti pitkät. Kiristin vyötärön ja hihansuut eikä valituksia enää kuulunut. Toivon siis että mahtuu hyvin koko ensi talven. Ihana se ainakin on, täyttää kaikki isimiehen hyvän talvitakin kriteerit - karvareunushuppu, isot taskut, lämmin ja hvyännäköinen.

t: L-E

Seuraavan talven kengät (?)

Kaikkihan sen tietää ettei kenkien jemmaaminen ole järkevää... Paitsi että on jos sattuu saamaan tarpeeksi halvalla ja käy niin hyvä tuuri että koko on sopiva silloin kun on kyseisten kenkien käyttökelit.

Meillä on onnistuneesti jemmattu kenkiä jo kolme vuotta, toisia vaan on jouduttu jemmaamaan hieman pidempään mutta kaikki ovat lopulta päässeet käyttöön. Onni on tähän asti ollut että tytön jalka on kasvanut ennustettavasti, pyrähdyksetkin tulevat kalenterin tarkasti joka vuosi eivätkä ole olleet mitään kaksi senttiä viikossa venymisiä (tätä ei ehkä kannattaisi sanoa ääneen).

Siistimmät talvikengät olen jo kolme kertaa ostanut Stylepitiltä sillä aleprosentit ovat yleensä todella hyvät, juuri nytkin käynnissä on hyvä loppuale niin kengissä kuin muissakin talvivaatteissa. Ja on siellä alessa muuten kesäsandaalejakin jos joku niitä jo haluaa katsella.

Saanen siis esitellä mahdolliset ensi talven kengät:

Viime talvena oli käytössä hopeanväriset Angulukset ja tänä talvena on käytössä hopeanväriset Green Comfortit. Huomaatte linjan? Väri pysyy samana vaikka merkki muutuisikin. 

Anguluksiin olimme tyytyväisiä vaikka niissä näkyikin talven jälkeen selkeitä käytön jälkiä olivat silti käyttökelpoiset seuraavalle ainakin pihaleikkiin. Tämän talven Green Comfortit ovat kovempaa nahkaa ja säilyneet kovasta käytöstä huolimatta todella hyvän näköisinä. Niiden vuori ei ole yhtä lämmin kuin Anguluksien tai Rapien mutta ohuen villasukan kanssa ovat olleet ihan lämpimät ja lapsi on tykännyt.

Joku pitäisi tälläisiä kenkiä ihan turhina mutta meillä ovat ihan jokapäiväisessä käytössä, voisi sanoa että eniten käytetyt talvikengät silloin kun mennään kotipihan ulkopuolelle ja kyllä niitä on kotipihassakin käytetty.

Useana talvena on ollut tarkoituksena testata Arauto Rapin talvikenkiä ja vihdoin onnistuin hankkimaan sellaiset. Sitten vaan toivotaan että jalka jatkaa ennustettavaa kasvuaan.

Jemmaatteko kenkiä ja onko tullut huteja?

t: L-E

Ensi talven vaatteet lumitöissä (osa 1)

Sitä aina ajattelee että ostanpa seuraavan talven vaatteet sitten vasta syksymmällä enkä alejemmaa mitään. Mutta aleprosenttien kasvaessa sitä vaan muuttaa mieltään, ihan joka kerta. 

Minulle tämä jemmailu oikeastaan sopii sillä olen yleensä hidas ihastumaan heti mihinkään uusissa mallistoissa. Tarvitsen sen muutaman kuukauden että tiedän mitä haluan lapseni päällä nähdä - sitten vaan toivotaan että lapsi on samaa mieltä ja että oikeaa kokoa löytyy vielä jostain hyvällä hinnalla.

Racoonin lumileopardit eivät olleet rakkautta ensisilmäyksellä, ei ihan vielä toisellakaan mutta kolmannella vilkaisulla huomasin että kuosihan on ihan meitä ja sitten ei tarvinnutkaan kovin kauaa kyttäillä että sopiva ale osui kohdalle. 

Tammikuun lumikelit ja pakkaset olivat oivaa aikaa testata kuinka nämä hamsteroidut vaatteet toimivat käytännössä. Ja toimivathan ne vaikka runttua on vielä siellä ja täällä (vaatteet kokoa 122cm ja lapsi 111cm). Lapsi pysyi lämpimänä ja kuivana jos pientä riehumisesta aiheutunutta hikeä ei lasketa. Auton lapioiminen (?) lumikinoksen alta joka päivä ei ole mikään ihan kevyt treeni!

Ensimmäistä kertaa kokeilussa myös Racoonin rukkaset ja niistäkään ei ole pahaa sanottavaa, sujahtavat käteen helposti mikä ei meillä todellakaan ole itsestäänselvyys, monien muiden rukkasten kanssa on mennyt herne nenään molemmilla. Lämpimyyden suhteen en oikeastaan osaa sanoa mitään sillä tällä lapsella olisivat kädet lämpimät varmaan pelkissä muovipusseissakin.

Viime yön vesisade (?) verotti lumikinoksia mutta onneksi sitä olikin jo vähän liikaa että oli mistä vähentää. Nämä kuvat siis jo hetki sitten otettuja.

Racoonin omassa nettikaupassa on vielä aika kivasti myytävää jäljellä ja aleprosentitkin alkavat olla kohdillaan, etenkin rukkasissa klik.

t: L-E

Hurrrrrrjan hieno mekko

Nykyään käy harvemmin niin että ihastun salamana johonkin kuosiin. Nyt niin kuitenkin kävi - Molon hurjat uivat tiikerit pyörivät päässä niin että mekko oli kotiutettava ASAP, parempi toissapäivänä kuin ylihuomenna!

Mekon kotiuttamista joudutti se että tyttö ihastui kanssa ja kyseli päivittäin että "missä minun tiikerimekkoni on?". Isimiehelle vilautin kuvaa ja kun hänkin ihasteli "hillittömän hieno, osta pois" niin en sitten pidempään odotellut. MiniQsta minipienellä alella mekko kotiin koossa 122/128.

Kyllä on muuten hurjan hienoja uivia tiikereitä... No joo, myönnän, saaisi olla ihan mitä tahansa kissaeläimiä sinisissä sävyissä niin ihan takuuvarmasti ostan.  Jos näitä tehtäisiin aikuisille niin aivan varmasti olisin ensimmäisenä jonossa sinä päivänä kun tulisivat myyntiin - miksi muuten ei tehdä? 

Vähän jännitin että onko 122/128 hurjan iso meidän 111 senttiselle mutta edellistäkään kokoa en uskaltanut enää ostaa sillä viime kesän samanmalliset pandamekko ja sammakkoprinssimekko toki mahtuvat vielä mutta kasvunvaraa ei enää ole ja jotenkin se helmakin on paljon ylempänä kuin vielä viime kesänä. 

Vertailun vuoksi mekkopino - olkapäät kohdillaan pituuserot ovat selviä. Päällimmäisenä siis pandamekko 110/116 (tehty Kiinassa) keskimmäisenä sammakkoprinssimekko 110/116 (valmistusmaa Ukraina) ja alimmaisena uusi 122/128 tiikerimekko (Ukraina). Leveydessä ei ole suurtakaan eroa, toki varmasti parin koon verran.

Nämä Molon Camellia mekot ovat muuten ainoita mekkoja jotka meidän paitaprinsessa kelpuuttaa. Tämän kohdalla toki sain ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun E.T. ilmoitti että "prinsessat eivät voi pitää tuota mekkoa kun niitä pelottaa". Ilmeisesti tyttö huomasi hieman hämmentyneen ilmeeni ja jatkoi "mutta äiti, ei se haittaa, minä olen myös supersankari ja supersankarit käyttää tuota". 

Olipa hyvä että ostettiin niin hieno mekko että halusin näyttää sen täällä, loppui tämä parin kuukauden blogitauko. Olen kovasti miettinyt mitä haluan kertoa blogissa ja näköjään päätin sitten olla kertomatta mitään. Ehkä asiaan saadaan muutos piakkoin.

t: L-E ja supersankariprinsessa E.T.