Peikonpoikanen 11 kuukautta ja talveen varautumista

Meilläkin on käynnissä talveen varautuminen ja tuntuu siltä kuin en ikinä olisi sitä tehnyt. Niin kuin en oikeastaan olekaan. Tämä liikkuvan lapsen kanssa talveen varautuminen on ihan uutta ja ihmeellistä. Viime vuonnahan napero nukkui vaunuissa lähes kaikki ulkoilunsa eikä tarvetta ollut vedenpitäville haalareille goretex-kengistä puhumattakaan. No, nyt alkaa ainakin kenkien puolesta näyttää todella hyvältä, luulen että me pärjätään talven yli näillä:

Vaaleanpunaiset Tepsut, jotka hyppäsivät väkisin mukaan taannoiselta Prisman reissulta ja kun meillä oli kerran S-ryhmän vauvalahjasetelikin käyttämättä niin eihän nämä olleet edes kalliit (juu, seliseli). Neiti muuten itse valitsi nämä kun isi tarjosi vaihtoehdoksi ruskeita niin niitä nauhoja vähän hiplattiin ja sitten suorastaan syöksyttiin vaaleanpunaisten kimppuun että NÄMÄ minä haluan :D (fiksu tyttö, nämähän ovat kerrassaan söpöt).

Huutiksesta meille kotiutui sitten toisetkin Tepsut, tummansiniset, ja ovat yhtä kokoa pienemmät kuin nuo vaaleanpunaiset, jotka ovat ehkä muutaman millin isot vielä (villasukan kanssa toki käyttökelpoiset jo nyt ja hyvin neiti niillä asteli Prismassa soviteltaessa). Hyvällä tuurilla menevät molemmat koko talven ja ehkä näillä sinisillä raaskii vähän huolettomammin ulkoilla ;). Meillähän on näiden lisäksi jo ne aiemmin esitellyt Eccon goret ja tulossa vielä käytetyt Vikingin goret että eiköhän me sitten jo pärjätä. Mumma tosin on sitä mieltä että jokaisella Eilin ikäisellä pitäisi olla Kuomat mutta noooh, katsotaan nyt sitten tarvitaanko.

Minäkin olen ollut ahkerana ja tehnyt jotain tavoistani hyvin paljon poikkeavaa, neulonut ensimmäisen kerran   vaaleanpunaista! Kerrassaan järisyttävän rohkea värivalinta minulta, joka vannoin että sitä väriä meille ei koskaan tule. No, naisella on oikeus muuttaa mieltään niin usein kuin haluaa! Jotain piristettä nuo lapaset ja pipo ehkä vielä kaipaisivat - ainakin sen takia että isikin osaisi pukea pipon oikein päin ja lapaset oikeisiin käsiin :D.

Tämä peikonpoikanen pisti aamulla jo olohuoneen hyrskynmyrskyn ja hauskaa oli kuten voitte huomata. Ikää rakkaalla murusella tänään 11 kuukautta, niin se vaan vauvavuosi lähestyy loppuaan. 11 kuukauden ikäinen Eili on yllättävän huumorintajuinen ja saa äidinkin nauraa rätkättämään vähän silloinkin kun ei tarvitsisi. Eilen sain neidin (taas) kiinni kissanraksukupilta (meillä kun on käynnissä neuvottelu siitä että jos jätettäisiin se raksujen syöminen kissalle) ja polvistuin neidin eteen hieman toruakseni ja ottaakseni katsekontaktin että asia menisi paremmin perille. No, neitipä sitten ilmeisesti huvittui kovasti äidin tuimasta ilmeestä ja alkoi nauraa rätkättämään päin naamaa :D. Eipä siinä mitään nauraa rätkätti sitten äitikin, eikä paljon haitannut vaikka meni äidiltä uskottavuus aika hetkeksi. Ehkäpä tuota ehtii kasvattaa vähän myöhemminkin ;).