Ajelin eilen 50 minuuttia suuntaansa ystäväni luo Me&I kutsuille (esittelijäkin sattui olemaan entinen koulukaverini) ja taas täytyy todeta että a) itsehillintäni ei ollutkaan loistava kun näin vaatteet livenä ja b) ilman näitäkin selvittäisiin, ehkä. Mutta tällaista meille nyt sitten on tulossa. Hieman kyllä jännittää että onko näiden laatu nyt sitten millaista kun netistä on saanut lueskella yhtä ja toista tämän syksyn vaatteista :/.
Medallion dress, joka ei tässä kuvassa herättänyt minussa mitään tunteita mutta kun näin sen livenä niin se olikin sitten menoa. I-ha-na ja juuri sopivan sininen meidän sinisilmälle ja koossa 86/92 vieläpä hieman söpömpi kun noin isolla tytöllä :D.
Sitten kamelin ruskeat velourhousut. Korvaamaan niitä vihreitä viime talvisia saman mallisia, jotka vasta viikko sitten poistin vaatekaapista pieneksi jääneinä ja heiii, niissä oli koko 62/68! Ja siis kyllä niitä käytettiinkin vielä ihan muutama viikko sitten eli todella pitkäikäiset housut ja ihan lempparit. Tuo kameli ei kyllä tässä kuvassa näytä yhtään samalta kuin livenä, ihana väri.
Yogapantsit olivat ainoat mitkä olivat ostoslistalla ennen kutsuja ja sitten mietin siellä että tilaanko niitä kuitenkaan. No, tilasin, koska malli on niin kiva (meillähän on ne kirsikan väriset yhtä kokoa pienempänä ja kuuluvat lemppareihin) ja kuitenkin olisin harmitellut jälkeen päin jos en olisi tilannut.
Sitten herätteenä vielä sukkapaketti, ihan vain siksi kun niissä pienimmissä on jarrutkin pohjissa ja juuri harmittelin että meillä on vain vaaleanpunaisia ja pinkkejä jarrusukkia (argh).
Jep. Minulla oli kiva ilta vaikkakin nyt jälkeenpäin sitten kuulinkin (facebookissa) ettei minulla sitten vapaailtaa ollutkaan :O. Lastenvaatteiden katselu on kuulemma työtä äidille. Siinä tapauksessa minä olen aika usein töissä ;). No, ainakin pidän työstäni, vielä kun tästä maksettaisiin palkkaa :D.
Kuinka muuten saisin takaisin ajamisen ilon? Siis autolla. Olen aina tykännyt autolla ajamisesta, mutta nyt tuon pikkuihmisen syntymän jälkeen ajan vain pakosta ja huokaisen helpotuksesta kun pääsen/pääsemme ehjänä perille ja tämän takia tulee sitten kökötettyä kotona liikaakin, paikoitellen siis jopa välttelen ajamista ettei vaan mitään satu. Edes eilen yksin ajellessani en osannut nauttia ja olla huoleton. Liikenteessähän on vaarallista, en vaan ole aiemmin ajatellut sitä ollenkaan, enkä haluaisi tehdä niin nytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti