tiistai 27. maaliskuuta 2012

Kuraa, rapaa ja sohjoa

Onneksi pikkuneidin varusteet tuntuvat kestävän tämän kauden ja pitävät lapsen kuivana ja lämpöisenä. Meidän kura-asunahan on Ticketin rubber rain ilman fleeceä eli kerrospukeutumisella mennään - toimii meillä sillä lapsi on helppo puettava, ei sellainen veltto mustekala kuten olen ymmärtänyt joidenkin tämän ikäisten olevan. Meidän neiti jopa osallistuu itse pukemiseen kiskomalla hihoja ja lahkeita paikoilleen ja työntäen peukalonsa oikeaan koloon rukkasessa. 
Olen muuten muuttanut mieleni tuon sadetakkiyläosan tarpeellisuudesta... Luulin että sitä ei tarvita mutta nyt muutama lätäkköuintireissu myöhemmin olenkin eri mieltä. Nyt ilmassa roikkuukin kysymys siitä kuinka äidin pitäisi vuorata itsensä kun kuitenkin päivittäin joutuu tuota kurauimaria kantamaan kotiinpäin (miten ihmeessä ne jalat väsyykin aina juuri silloin kun ollaan kauimpana kotoa? Sinne toiseen suuntaan luonnollisesti jaksetaan useita kilometrejä). 
Meillä oli vielä vähän aikaa sitten eteisen koristeena käyttämätön Cupcaken kura-asu (niin nätti että on melkein pyhäinhäväistys sanoa sitä kura-asuksi) mutta se ei ollut yhtään meidän lätäkköuimarin näköinen niin en osannut sitä hänelle pukea. Se löysi siis jo paremman kodin ja oikeannäköisen lapsen. Tämä violettikukallinen rubberi taas on juuri passeli tälle tytölle, onneksi kotiutin sen viime syksynä alealealennuksista vaikka silloin arvelin ettei tarvita. No, nyt todellakin tarvitaan! 
Ja kyllä, meillä odotetaan postia, joka päivä... Kunpa sitä vaan tulisi enemmän ja ihan tilaamatta! Nyt on tulossa parikin kivaa juttua ihan tilattuna, toisen saan varmaan jo iltapäivällä hakea postista. Olen ollut nyt shoppailuterapian tarpeessa kun olen alkanut tekemään jo liian pitkään odottanutta surutyötä. Olen itkenyt itseni uneen ja päättänyt että minulla on siihen oikeus, kauan nieleskeltyyn suruun. Unohtaa en voi, enkä pysty antamaan anteeksi, mutta toivon että pystyn käsittelemään asian niin että pystyn elämään sen kanssa. Akuutiksi asian on saanut tämä oma ihana lapsi ja perhe-elämä, kohtaan arjessani odottamattomia kipupisteitä ja muistoja. Toivon että tämä minun pieni perheeni selviää tämän minun suruni kanssa ja että jaksamme kaikesta huolimatta nauraa yhdessä joka päivä!

14 kommenttia:

  1. Meillä kosahti jo rubberista housut, kovaa käyttöä takana kaksi viikkoa. Ottaa hitusen ehkä päähän, vanhemmat rubberit kesti vaikka ja mitä, niin nyt tuolla suurkuluttajalla on jo toiset rubberin housut risana. Seuraavaksi meinasin kokeilla ihan Lindexiä tai sitten Po.pin kuriksia, niistä ainankin luin paljon positiivista.

    Mitkä nuo teijän rukkaset on? Näyttää ihan Didriksonin rukkasilta, ne kehuttiin maasta taivaaseen jossain, meillä kun on rukkasetkin jo rikki. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, vastasin sulle jo pitkästi mutta blogger hävitti sen vastauksen johonkin :O. Tai sitten minä (?) :D.

      Nuo rukkaset on ihan Lassien suprafillit, jotka ovat toistaiseksi pitäneet kädet hyvin kuivana ja lämpöisenä ja plussana vielä ovat niin notkeat että lapsi pystyy tarttumaan niillä (olin kovin skeptinen kun mumma nuo meille kotiutti :D).

      Mutta on meillä Didriksonin vuorelliset kurarukkasetkin, ovat vaan sen verran liian isot vielä että ei ole tullut käytettyä. Suosittelen kyllä ihan kaikkia mahdollisia Didriksonin vaatteita, meillä on kovassa käytössä ollut koko perheellä melkein kaikkea mahdollista ja todella hyvin kestävät! Palokan Prismassa oli poistoissa Didriksonin kuravaatteita, ei vaan ollut jäljellä mitään meidän kokoista ja ihan muutamat kurahousut vaan (sadetakkeja oli enemmän). Oliskohan muissakin Prismoissa poistoina jos lopettavat koko merkin myymisen?

      Eilen olin muuten varma ettei meidänkään rubberi voi kestää noin montaa kaatumista ja maassa möyryntää mutta niin vaan oli täysin ehjä ja naarmuton kun tultiin sisälle (siis toistaiseksi mutta kulutustavaraahan nuo on :D). Teillä taitaa kulutus olla vielä kovempaa.

      Poista
    2. Joo meillä asustaa ihan mieletön kuluttaja, mitä sitten kun tuo on kouluiässä. :) Tämä tuli aika nurkan takaa, enkä osannut varautua, että tuo neiti saa kaiken mahdollisen hajalle. :D

      Poista
    3. Olen muuten ihan varma että meillä ollaan täysin samassa tilanteessa parin vuoden päästä :D. Sen verran vauhtia on jo nyt että luulen sen vain lisääntyvän.

      Poista
  2. Mä oikein ihmettelen, miksei rubbereita ole ostanut esikoisen taaperoiän jälkeen. Kun ei niissä mitään vikaa ollut. Meillä siis normikurikset (kaikilla sattumalta pinkit, merkit eri jokaisella) ja ne kiskotaan tarvittaessa vk-vaatteiden päälle.

    Hehee, niin totta että ne hemppis-jutut ei vaan joka muksulle sovi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummallista on se että joinakin päivinä jotkut hemppisjutut sopii mutta toiset ei sitten millään eikä ikinä. Niin kuin se sadeasu, ei vaan eksynyt päälle sitten millään vaikka oli mielestäni todella kauniskin :D.

      Ja tokihan tunnen lapseni paremmin nyt kuin vuosi sitten, se on tuollainen aikamoinen menijä ja rämäpää :D.

      Poista
    2. Jaa niin ja sitten jos ja kun nuo housut meillä hajoaa niin etsin tilalle Didriksonsia, Rukkaa tai sitten jotain ihan halpismarkettimerkkiä :D.

      Poista
  3. Voimia koko perheelle surutyöhön. Surut kannattaa surra ja sitten yrittää päästää irti. Muuten ne hallitsevat alitajunnan kautta ihmistä. Perhe-elämä ja äitiys aktivoi monilla kipupisteitä, niin minullakin. Onneksi blogistaniassa voi hetkeksi unohtaa murheensa, jos ja kun niitä kulloinin on. Lastenvaatteiden parissa hömpöttely on ihan parasta terapiaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥. Äitini sanoi joskus että painutaan shoppailemaan, se auttaa aina :D. No, jos se ei nyt ihan kaikkia murheita ja suruja poista niin ainakin piristää vähän. Ja kovin yksinäinen olisin tänäänkin ilman tätä blogistanian ystäväpiiriä.

      Poista
  4. Halaus! Toivottavasti livenä jollain lähitulevaisuuden JKL-reissullani! Tuttua tuo viivästynyt, nykyisyyden aktivoima surutyö... Raskasta. Voimia rakas!
    -kirppuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru! Onko sun nimi muuttunut vai kuvittelenko vaan, hmmm. Ja aina sun blogissa on elämää silloin kun en muista siellä käydä :D.

      Poista
    2. Nimi muuttui, kun poistin kertaalleen koko blogini Googlen asetusten kanssa säätäessä...

      Poista
  5. Onpas toikin kuris setti söpö :) Mä käytiin tänään koe testaamassa meidän setti ja neiti ollut kovin mielissään kerros pukeutumisestä ja ei ihan ymmäränyt miks pitää laittaa housut ja takki, kun laittoi jo haalarin... uhkas juoruta mummille ja vielä molemmille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Niinpä. Meidän lapsi ei onneksi vielä puhu ihan niin paljoa että osaisi uhkailla ;).

      Poista