sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Rakkaat Tepsut ja maatilarakkautta

Tilaamani Tepsut saapuivat tällä viikolla, vetkutin tilaamista kohtalaisen myöhään kun mietin kokoasiaa pitkään. Hyvin nämä nyt kuitenkin ennen talvea ehtivät. Kaupassa kävimme kokeilemassa isointa sinne saapunutta kokoa 24, joka oli pieni eli meille tilasin jo kokoa 26 (ällistyttävää, viime talven koko oli 22 ja ne olivat vielä huhtikuussa aivan käyttäkelpoiset). Nämä osoittautuivat täsmälleen oikeankokoiseksi valinnaksi ja tyttö rakastui palavasti. Parina yönä olisi jo halunnut nukkumaan nämä jalassa (!) ja aina kun silmä välttää niin Tepsuthan laitetaan jalkaan eikä haluta antaa pois. Käyttöönhän minä ne ostin mutta ajattelin lähinnä ulkotiloja.
Nämä on nyt viimeisen kerran "vauvamallia" eli ilman vetoketjua ja nallenkuvalla, näitähän valmistetaan vaan tähän kokoon 26 asti. Ennen tilaamista kyllä hetken pähkäilin että josko sittenkin vetoketjulla mutta silloin ajattelin että a)tyttö ei osaa vielä pukea kenkiä itse, b)tyttö ei osaa avata tai sulkea vetoketjua. Ja arvatkaa kuinka sitten kävi? 6 viikkoa tekee näköjään ihmeitä lapsen kehityksessä, tyttö todellakin pukee kenkänsä ITE ja osaa ihan vaivattomasti avata ja sulkea vetoketjun. Noh, näillä nyt mennään, ehkäpä kenkien pukeminen täydessä talvivarustuksessa jää kuitenkin vielä äidin harteille.
Perjantaina autoilin pitkästä aikaa tytön kanssa ystäväni maatilalle ja jännitin luonnollisesti aivan älyttömästi tuota 40km suuntaansa matkaa, ihan vähän sen ajamisen takia mutta eniten sitä että iskeekö migreeni niin ettei me päästä enää kotiin. Onneksi kaikki meni hienosti ja meillä oli todella mukava päivä. Harmi etteivät kuvat ole täällä julkaisukelpoisia. Olen meinaa todella ylpeä reippaasta tytöstäni, joka ratsasti elämänsä ensimmäistä kertaa shetlanninponilla ja syötti näkkileipää lehmille. Jännä kuinka tyttö, joka pelkää kuollakseen hissejä lähestyy reippaasti ihan minkä kokoisia eläimiä vaan. Toki olisi hyvä omata jonkunlainen itsesuojeluvaisto mutta ehkäpä se kehittyy vielä. Lehmät kun yrittivät syödä pikkuiseni pipon tupsun ja vetivät tytön kumoon mutta eipä tuosta mitään traumaa jäänyt, ihan yhtä rohkeasti sitä pipoansa meni tarjoilemaan kumolleen lentämisen jälkeenkin. 
Parasta maatilavierailussa taisi kuitenkin olla ystäväni kuopuksen (4v.) seura, tulivat ikäerostaan huolimatta hyvin juttuun ja innokkaasti halailivat toisiaan :D. Tyttö yritti isomman perässä oppia uusia taitoja, pomppimista etenkin on harjoiteltu nyt sinnikkäästi.

Muuten on ollut aika hiljainen olo, olen tarkastellut elämäni suuntaa ja potenut avioliittokriisiä (aivan yksikseni, miehelläni ei sellaista ole :D). Olen miettinyt kuka minä olen ja mitä minä haluan. Tuollaisia pieniä kysymyksiä joihin on hyvä joskus tarttua. Olen myös kaivannut isääni ja miettinyt meidän samanlaisuutta. Olen pohtinut että voisinko minä samalla tavalla jättää perheeni ja tullut siihen tulokseen että kyllä, mutta tulisin aivan varmasti parin päivän päästä takaisin. 


12 kommenttia:

  1. <3 mikä pieni-suuri postaus, tästä löytyy koko elämä! Kiva reissu teillä, taitava tyttö ja niinpä sitä elämänsä ja itsensä suuntaa täytyy joskus päivittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän ehkä suodatin ;).

      Poista
    2. Mäkin suodatin aika rankasti omaa postausta. Totuus on tarua karumpi. hehheh!

      Poista
  2. Nätit kengät ja kivoja kuvia:) Joskus on hyvä pysähtyä pohtimaan elämäänsä, mutta parempi jos siinä pohtimisessa tulee kuitenkin siihen tulokseen että kaikki on ihan hyvin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan vielä en ole siinä vaiheessa että kaikki olisi hyvin mutta toivottavasti menossa kuitenkin siihen suuntaan :D. Välillä sitä on vaan niin väsynyt ettei jaksaisi elää kenenkään kanssa mutta sitten toisaalta ei kyllä voisi elää yksinkään :D.

      Poista
  3. Hienot on tepsuttimet - meilläkin on Vihreälle Tepsut, jotka olen pari vuotta sitten alekorista ostanut, eikä herran jalka vaan ole kasvanut niihin... nyt pitäis viimein olla sopivat ;) Kun nyt tulis se talvi...

    Elämän suuntia pitää aina välillä miettiä ja ottaa uutta kurssia - toivottavasti löydät sisältäsi sen positiivisen vireen ja suunnan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttö rakastui noihin niin syvästi että saas nähdä jos jää muut kengät ihan käyttämättä :D. Mitäs kokoa Vihreän Tepsut on?

      Jaa-ah, katsotaanpa kuinka tässä vielä käy. On ollut elämäni pisin syksy :O.

      Poista
    2. Vihreellä on 28 Tepsut - luulin että olisivat menneet jo viime talvena, mutta ei puhettakaan... tosi hitaasti sen pojan tassu kasvanut 2v eteenpäin!

      Kyllähän syksy on tuntunut pitkältä noin ylipäänsä, kun kesää ei varsin ollutkaan eikä talvi tunnu alkavan ollenkaan :/ Jaksuja ystäväni <3

      Poista
    3. Kappas vaan, jokos Keltaisella on kohta samankokoinen jalka kuin veljellään :D. Jännä nähdä miten meidän tytön tassu kasvaa ensi talveen vai kasvaako ollenkaan (kenkiä en taida uskaltaa kyllä aleista jemmailla ellei ihan ilmaiseksi saa... Niin paitsi ne yhdet jotka toiveikkaasti on jo kaapissa :D).

      Fyysisesti on nyt pitkästä aikaa todella levännyt olo, kellon ympäri nukkuminen tekee ihmeitä. Henkisesti taas on kovin toivomisen varaa mutta päivä kerrallaan.

      Ystävä <3 :) Niisk, liikutus :D.

      Poista
  4. Ihana postaus <3
    Mulla oli kesällä tollainen samanlainen pohdiskeluvaihe, nyt ei enää ehdi mietiskelemään vaikka varmasti syytä olis =D

    Oikein paljon jaksamista sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään on ollut paljon parempi päivä kun valvoin yön ideoiden ja keksin mitä haluan elämälläni tehdä :D. Jaa-ah ja ans kattoo ny kuinkas tässä vielä käy suunnitelmat olivat niin korkealentoisia että voi olla että kukaan muu ei innostu. Mutta sen verran pitkään suunta on ollut tarkistamatta että päivitys on todellakin paikallaan.

      Kiitos jaksamisista, kyllä tässä syksyssä jo voiton puolella ollaan, luulen, toivon ja uskon.

      Poista