Tulipa pidettyä blogista kunnolla lomaa, sairastaminen on vienyt kaiken senkin energian mitä ei ennestäänkään ollut. Ajattelin palata blogin pariin sitten kun tiedän mikä minua vaivaa ja miten elämä etenee mutta sen selvittämistä kun jäisin odottamaan niin saattaisi elämä loppua kesken. Viimeisin tieto siis on että usean alan erikoislääkärit ovat hyvinkin yksimielisiä siitä että olen sairas mutta ymmällään siitä että mitä sairastan. Hoitavat kumminkin tai sanotaanko nyt niin että ainakin joku edes yrittää.
Keväällä olisin voinut kertoa että ensimmäistä kertaa ikinä (?) ostin ulkovaatetta Polarn o Pyretiltä, tykkäämme kovasti välikausitakki-windfleeceyhdistelmästä, itse asiassa saatoin seuraavaa kokoa välikausitakin ostaa jo alesta jemmaan (hups). Windfleecen toivon menevän vielä ensi vuonnakin.
Lisäksi olisin voinut kertoa että täytin pyöreitä vuosia (paljon, olen vanha) ja karkasin yksin Ruotsiin. Alkuperäinen suunnitelma oli viettää laatuaikaa ystävän kanssa mutta kun hän joutuikin sairaalaan niin matkustinpa rohkeasti yksin. Ajattelin että jos en nyt lähde kun olo on vähänkin kohtalainen niin myöhemmin en enää uskalla lähteä ja oikeassa olinkin.
Mukavaa minulla oli yksinkin, erilaista mutta mukavaa. Ekana iltana laitoin kotiin tekstiviestin: "menen treffeille eteläafrikkalaisen miehen kanssa mutta ei hätää tulen sovitusti kotiin ;)".
Tukholmassa olo oli hetkellisesti tuollainen "hemlös räv" vaikka nautinkin kaupungin vilinästä ja vapauden tunteesta (harvinaista kyllä myös kivuttomuudestakin koko matkan), siitäkin että on niin aikuinen että pärjää yksin ;). Onneksi olin kuitenkin sopinut treffit Ruotsissa asuvan nuoruudenystäväni kanssa, tavattiin ehkä ensimmäistä kertaa ainakin viiteentoista vuoteen! Kohtaaminen joka olisi jäänyt välistä jos olisin ollut reissussa ystävän kanssa. Että ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin.
Kungsträdgårdenissa kirsikkapuut aloittelivat juuri kukintaansa vaikka vielä aika kylmä olikin ja nehän oli ihan pakko nähdä, viikkoa myöhemmin olisi ollut kyllä parempi ajankohta.
Oli siellä joku hieman jo viluinen ja väsähtänyt turistikin karttansa kanssa ;). Varsinaisia ostoksia ei tullut Tukholmassa tehtyä kun meidän ekat Mini Rodinitkin olin kotiuttanut jo ennen reissua (delfiini- ja miekkavalasmekot - tykätään). Vaikka olin poissa vain muutaman päivän ja yön niin tuntui kyllä paljon pidemmältä ajalta, niin se aina on kun vaan saa lähdettyä. Loma kun oli keskellä arkiviikkoa niin jotenkin enemmän loma kuin mitä viikonloppu olisi ollut.
Kotona odotti kolea kevätsää jota vastaan tyttö yllättäen halusikin vielä välikausihaalarin, Reiman poistokorista kotiutin sitten sellaisen niin edullisesti ettei kuosillakaan ollut väliä, yllättävän kiva tämä on ollut kuitenkin jopa niin kiva että saatoin ostaa Reiman loppualesta haalarin vielä seuraavaakin kokoa (ihan eri kuosia toki mutta harmaan koska se vaan on niin kätevää).
Kumppareissa luotetaan Crocseihin edelleen, tytön keltaiset alkavat olla vähän siinä ja siinä että mahtuvatko enää syksyä joten seuraavaa kokoa limenvihreät (yllättävä valinta!) on jo ostettu tilalle - ne itseasiassa majailevat tällä hetkellä päiväkodin hyllyssä sadetta odottamassa.
Tuo Metsolan pipo (velouria) on ollut tytön lemppari ja edelleen haluaisi sitä käyttää mutta koko (3-5 muistaakseni) alkaa olla jo vinkuvan pieni :/. Pyörisköhän jollain tätä ylimääräisenä nurkissa isompaa kokoa? Meille saa tarjota.
Mun kesäjaloissa on näyttänyt enimmäkseen tältä, tilasin keväällä (henkilökohtaisella synttärialekoodilla ja veljen sponsoroimana) itselleni Keenin Uneekit. Enkä kyllä voi muuta kuin kehua, supermukavat jalassa ja ovat lähes täysin syrjäyttäneet edelliset Keenini (Venicet).
Me otettiin kesä sitten aika hissukseen, pari kertaa poikettiin Nokkakivessä ja laitettiin koti järjestelyremonttiin joka ei vieläkään ole valmis... Mutta hitaasti hyvä tulee. Tyttö on saanut oman huoneen ja isimies muuttanut rojuineen (valitettavasti) olohuoneen nurkkaan. Mikä tarkoittaa sitä että ompelupisteeni on häädetty meidän makuuhuoneeseen mistä seuraavaksi pitäisi saada lapsi häädettyä. Olemme ehkä keksineet ikuisesti jatkuvan projektin :D.
Mummalassa ehdittiin viettää sateinen vajaa viikko mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan. josko syysloman aikaan ehdittäisiin seuraavan kerran? Villervallan raitatakkia en meinannut hankkia edellisen (hyvin palvelleen ja serkulle siirtyneen) tilalle mutta eipä osattu sitten olla ilmankaan. Tästä saadaan kyllä varmaan nauttia vielä ensi kesänäkin, sen verran on hihoissa kasvunvaraa.
Käsitöitä en paljonkaan ole jaksanut tehdä mutta hitaasti jotain kuitenkin, E.T:lle My little pony-lapaset (ne on nyt niiiiin in) Minni-lapasten jäätyä pieneksi ja miehelle vihdoin ehjät sukat (toivonut sellaisia jo varmaan kaksi vuotta). Oktonautteja siksi kun niitä en ollut vielä tehnyt, nyt vaan sitten joku pienempikin haluaisi omansa joihin tulee kuulemma kapteeni Valkonen ja Tessa.
Seuraavaksi pitäisi aktivoitua ompelemaan pitkähihaisia talveen, kuvan hirvitunika on harvoja kesällä valmistuneita. Päässä oleva olkihattu on muuten minun vanhani ja kovin tärkeä, kukapa olisi arvannut.
Pari viikkoa ollaan nyt totuteltu uudenlaiseen arkeen kun tyttö aloitti päiväkodissa 10 päiväisenä, äidillä on ollut vaikeinta, etenkin kun en ole töissä vaan kotona, vaikea hyväksyä se että sairastaminen on riittävä syy viedä lapsi hoitoon. Ensimmäisinä hoitopäivinä en osannut edes levätä, sen jälkeen olen opetellut.
Pitkän tauon jälkeen L-E
