perjantai 26. elokuuta 2011

Talveksi Tepsut, Kuomat, Kavatit vai jotain ihan muuta?

Tein tuossa joku aika sitten kirppikseltä löydön, kahdet Eccon goretex-talvijalkineet kohtalaisen hyvällä hinnalla ja vielä suhteellisen sopivan kokoisena meille (luulen, toivon, unelmoin?). Luumunväriset kokoa 20, ihan käyttämättömät, näissä oli vielä laputkin kiinni ennen kuin neitisemme päätti syödä ne parempiin suihinsa.

Ja sitten nämä musta-vaaleanpunaiset kokoa 21, vähän käytetty mutta todella vähän.

 Tulin sitten mitanneeksi neitimme jalan kasvua ja ohhoh, sehän oli venynyt ainakin puoli senttiä edellisestä mittauksesta eli oli jo (ainakin) 11,5 senttinen. Kenkien koko 19 on siis jo out hankintalistalta, saa nähdä mahtuuko tarpeen tullen enää nuo 20 kokoisetkaan. Tiesin kyllä että jalka tuossa iässä kasvaa sykäyksittäin ja varsinkin kun lapsi nousee jaloilleen, mutta silti hämmästyin, edellisestä mittauksesta kun ei ole paria viikkoa kauempaa. Toki lapsi viettää kaiken ajan nykyisin jalkojensa päällä, kävelee tuella ja jopa leikkii seisaallaan johonkin nojaten että ihmekös tuo. 19 koon sandaalit mahtuvat vielä varmaan juuri sen aikaa kun on sandaalikelejä (eli siis lämpötila yli nollan, heh).
Pakkaskelin kenkiä olemme siis seuraavaksi vailla ja ihan vähällä oli etten jo laittanut Tepsuja tilaukseen. Suunnitelma kariutui kahteen asiaan: mikään Tepsujen väreistä ei tunnu sopivan meidän talvivarustukseen (tuon ylläolevan haalarin lisäksi on violetti-musta Didriksonin toppapuku) ja sitten tietysti tuo jalan yllättävä (joskin odotettu) kasvu laittoi kapuloita rattaisiin. Ajattelin aiemmin että Tepsuista riittää meille koko 20, mutta nyt mietinkin että varmempi valinta koko talvea ajatellen voisi ollakin 21, eikä senkään sopivuudesta koko kautta voi antaa takeita. Niin ja tuo väriasia, ei kai se saisi niin tärkeä olla? Jos löytäisin käytetyt hyväkuntoiset sopivassa koossa niin silloin ainakaan ei värillä olisi väliä, eihän se ominaisuuksiin vaikuta. Eli siis jos sattuu tämän lukemaan ja löytyy ylimääräisiä Tepsuja niin saa tarjota. Vähän kuitenkin joku hassu äiti vähän kuolaa niiden vaaleanpunaisten perään... Miehelle jo perustelin että sillä värillä on jälleeenmyyntiarvoa Huutiksessa (hek). Mies ehdotti ruskeita, siis mitääääh? Missä armaan mieheni värisilmä on?

Niin ja äitini, tuo joka teki työuransa päiväkodissa pienten lasten puolella, ehdotti Kuomia. Näistä minulla ei ole kokemusta, mutta jotenkin ajattelisin Tepsujen olevan tuollaiselle juuri kävelemään oppineelle paremmat. Kavatejakin katselin, mutta pitäisin nauhallisista enemmän kuin tarrallisista (nauhat voi laittaa umpisolmuun, tarrat tuo pieni avaa sekunnissa :D).

Onkohan kellään rakkaalla lukijalla mielipidettä pohdintoihini tai onkohan täällä edes yhtään lukijaa :D. Niin ja muuten kuinka paljon kengässä täytyy olla ylimääräistä (käynti)varaa että sen voi vielä kiskoa lapsen jalkaan?

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Äiti se hurahti ompelemiseen

Taas on ommeltu, tuloksena, kuinkas muutenkaan, paita. Tällainen wannabe-marimekko :D. Olen aina ihmetellyt että miksi eivät Marimekossa yhdistä palloja ja raitaa niin minäpä sitten yhdistin, kahta eri väriä vieläpä. Lopputulos on omiin silmiin ainakin kiva, mutta taidan olla jäävi sanomaan :D.

Kooltaan tämä on jotain 86-92 senttisen väliltä varmaankin, vähän hankala arvioida kun ei ollut kaavaakaan, itte piirtelin kun en jaksanut etsiä sopivaa. Kasvunvaraa siis on luultavasti ensi kesään asti, niin juuri oli tarkoituskin eli siinäkin mielessä tuli napakymppi.
Kyllä mä vaan olen taitava (kun ei kukaan muu kehu niin tarttee itte hoitaa sekin puoli :D). Osasin aplikaationkin tehdä ja neppilistan raglansaumaan, varmaan aloittelijan tuuria kun ei tullut virheitä. Vakavaksi on kyllä käynyt tämä ompelukärpäsen purema, ei rentoudu enää äiti television ääressä neuloen tai lähde lenkille, ehei, se istuu ompelukoneen tai saumurin ääreen ja kuuntelee musiikkia.

tiistai 16. elokuuta 2011

Äiti ompeli taas

Ompelemisesta on tulossa tapa rentoutua ja ottaa omaa aikaa. Se onkin kivaa nyt kun olen päättänyt onnistua ja onnistunutkin. Eli suoraa päin uusia haasteita! Toki olen tutustunut netissä ompeluohjeisiin ja miettinyt kahdesti ennen kuin teen mitään, se auttaa, uskokaa tai älkää! Elämäni toinen paita sai jopa neppilistan! Ja limenvihreät resorit, jotka vievät huomion pois siitä neppilistasta ;). Ei se nyt huono ole, ei edes toivoton, mutta seuraavan osaan vielä paremmin.
Käyttökelpoinen se on, jopa kivakin. Seuraava paitakin on jo tekeillä.
Kaikki menee hyvin kun vaan muistaa pitää kielen keskellä suuta.
Mutta noin muuten ketuttaa ja kovasti, oma läppärini otti ja hajosi, eikä tämä bloggaaminen ja kuvien siirtäminen meinaa ollenkaan onnistua miehen koneella. Tuntuu kuin olisi menettänyt hyvän ystävän, työtoverin nyt ainakin. Ihan heti en haluaisi uuttakaan konetta vaan oman vanhani, yritän siis epätoivoisesti toivoa sille ihmeparantumista ;).

tiistai 9. elokuuta 2011

Äiti ompeli

Ompelin paidan ja tein siihen kangasväreillä Maisan kuvan.
Huomattavaa tämä on siksi etten ole ikinä osannut ommella, mitään. Tämä on siis ensimmäinen paita ikinä - muttei varmasti viimeinen. En tehnyt edes virheitä. Hyvin suunniteltu on näköjään puoliksi tehty. Kiitos vain äidille ja mammalle saumurista, jonka sain rippilahjaksi (aika kauan aikaa sitten). Näin kauan kesti että sukuni perinteiden velvoittamana sain ompelukärpäsen pureman :D. Ja kuten tavallista, laitoin riman aika korkealle, mutta tällä kertaa se kannatti.
Pikkuihminen vain ei tänään ole parhaimmillaan, on ollut huonosti nukkuva ja kitisevä. Tulisiko lisää hampaita vai olisiko tämä vielä sitä pystyynnousemisen riemua ;).

Paita - äidin tekele, housut - Lindex, sukat - Lidl, sandaalit - Ecco, tyttö - huonolla tuulella.

maanantai 8. elokuuta 2011

Ihanat housut part three

Nämä ihanat housut tulivat siis postilaatikkoon perjantaina. Tämä on housusarjan kolmas ja viimeinen osa - toistaiseksi viimeiset esiteltävät housut ;). Asialla on taas ollut ystävämme Mappe ja täydellisemmin ei olisi voinut onnistua! Nämä housut hurmasivat jopa mummankin, jonka lattialla seuraavat kuvat on otettu.
Mumma, joka on sanonut ettei osta lapsenlapsille ikinä mitään (tai ainakaan turhaa) yllätti meidät täydellisesti kysymällä että joko teillä on sellainen hakka-lelu. Kun vastasin kieltävästi saimme kuulla että no, nyt on. Eikä se sitten ihan mikään tavallinen hakka ollutkaan vaan ihana leppäkerttu! Aika nopsaan 9kk:n ikäinen tajusi että hei jee, tässähän saakin harrastaa sitä mielipuuhaani eli paukuttamista :D.
Loppuun on pakko vielä laittaa kuva malvoista, jotka ilahduttavat tänään keittiönpöydällä. Näitä oli meillä hääpaikan koristeena silloin kun menimme naimisiin (meillä oli sellaiset tee se itse- maalaishäät) ja tänään sattuu olemaan meidän hääpäivämme. Onneksi vieläkin voin todeta että on ihanaa olla yhdessä.


perjantai 5. elokuuta 2011

Ihanat housut part two

Kerrankin meitä onnisti! Onnistuimme haalimaan itsellemme sunray-velourista tehdyt housut, koko on 86cm eli pitkäksi aikaa kasvunvaraa mutta niin napakat resorit että voidaan käyttää jo nyt. Nämähän meille toiveiden mukaan ompeli Nipsula.
Ja kappas, samaa kuosia pipo. Sehän meille tuli Metsolan alesta. Vastustelin tuon pipon hankkimista monta viikkoa. Aina siitä asti kun Heli esitteli sellaista Nasun päässä ihanassa Nasun asu-blogissa. Mutta voih, sitten kun onnistuin tilaamaan meille nuo housut niin se pipo huusi päästä meille. Minkäs sille ihminen sitten voi, pakko oli vastata pipon kutsuun kun niitä mokomia oli vielä jäljelläkin ;).

Tänä aamuna me tytöt oltiin siis ihan valmiiksi pukeutuneina aurinkoisiin asusteisiin synkän sään vastapainoksi ja ajattelimme lähteä vähän keinumaan... Mutta voi jee kun avattiin ovi niin alkoikin sataa, niinpä me reippailimmekin juoksutahtia vain postilaatikolle ja takaisin. (Sieltä muuten löytyi ihanat housut part three, joka ilmestynee tännekin viimeistään alkuviikosta.)
Me sitten jäätiin sisälle leikkimään ja treenailemaan pystyasentoa.
Uusi yritys ulkoilla hieman toisenlaisilla vaatteilla sitten päiväunien jälkeen.
Loppuun vielä asustuksen tiedot: Sunray-housut - Nipsula, Sunray-pipo Lasten Metsola, Aurinko-"mekko" - äidin vanha Tutta-tuote suoraan 1970-luvulta (kohta ei enää sovi, niisk), Aurinko-body - Duns



keskiviikko 3. elokuuta 2011

Pomppasi pystyyn aamunvirkku...

...pomppasi pystyyn hän...
...pomppien saat sä...
...aamunvirkun ystävän...
Ja sitten uudestaan...
Äiti on nyt vähän väsynyt ja taitaa olla lapsikin. Sängyssä ylös pomppaaminen on nyt maailman kivointa ja käy ikään kuin vahingossa, ihan yrittämättä.
Nukkumaan laittaessa lapsi palautetaan vaakatasoon noin 110 kertaa - ja nyt en edes liioittele.

Ja silti, olen niin ylpeä, lapsi kehittyy ja iloitsee oppimistaan uusista asioista ja yrittää sinnikkäästi uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...
Aina siihen asti kunnes uusi taito on kokonaan hallussa.
Kunpa meistä aikuisistakin löytyisi edes hitusen tuota määrätietoista sinnikkyyttä!


maanantai 1. elokuuta 2011

Ihanat housut part one

Postilaatikkoon kolahti...

...heti jalkaan sujahti...

...käyttäjäraati hyväksyi.


Ei varmaan tarvitse mainita että tykätään ihan älyttömästi! Housut ompeli ihana nettituttumme Mappe, taitavasti ja mittojen mukaan. Kiitoksia siis sinne suunnalle ja seuraavia housuja odottaen :D.